RAJANIEMI ELÄÄ UNELMAANSA

Sami Rajaniemelle jääkiekko on parasta mitä hän voi elämässään tehdä. 5-vuotiaana aloitettu harrastus vei mennessään, ja nyt Rajaniemi elää unelmaansa ammattijääkiekkoilijana. Oulaisten mies haaveilee voittavansa urallaan jotain suurta ja pääsevänsä pelaamaan kansainvälisiin kiekkokaukaloihin.

Kuva: Jukurit / Mikko Kankainen

Sami Rajaniemi löysi jääkiekon jo lapsena. Kipinä lajiin syttyi kotikaupungin jäähallissa, missä ääriolosuhteet eivät kiekkoilijaksi haluavaa pikkupoikaa häirinneet. Unelma kiekkoilijan ammatista oli suuri.

- Meillä oli sellainen jäähalli, että jos ulkona oli 20 astetta pakkasta, niin hallissa oli 35 astetta. Olosuhteet eivät olleet mitkään parhaat, mutta ei se meitä haitannut. Sitten laitoimme vähän villasukkaa jalkaan ja kauluria päähän. Asuin siinä jäähallin vieressä. Menimme aina kavereiden kanssa ulkojäille, ja välillä saatoimme päästä sisällekin. Koulun jälkeen menimme sinne laukomaan.

Rajaniemestä oli voinut tulla myös kenttäpelaaja. Maalivahdin pelipaikka tuntui Rajaniemestä nopeasti omalta, ja onnistumiset vahvistivat halua alkaa torjumaan kiekkoja.

- 7-vuotiaana vaihdoin pelkästään maalivahdiksi. Meillä junioreissa kaikki halusivat maaliin. Se, joka tuli ensimmäisenä hallille ja kerkesi varata ne varusteet, niin sai mennä maaliin. Välillä piti mennä kaksi tuntia ennen treenejä, että kerkesi varmasti varata ne varusteet. Siitä se ajatus lähti. Se tuntui mukavalta ja siinä onnistui hyvin. Tie johdatti maalivahdiksi.

Rajaniemestä olisi voinut tulla myös pesäpalloilija. Aina 15-vuotiaaksi kansallislajiamme harrastanut Rajaniemi valitsi kuitenkin jääkiekon, koska palo saada pelata oli niin kova.

- Se on myös hyvin lähellä sydäntä vieläkin, mutta jääkiekko vei voiton. Tämä on niin kivaa ja tämä on parasta mitä voin keksiä tekemistä. Intohimo ja se, että aloin tätä harrastamaan, ja olen päässyt näinkin pitkälle.



”Otin ensimmäisen portaan ammattilaisuuteen”

Kun Sami Rajaniemi siirtyi pelaamaan Jyväskylään ja JYPin organisaatioon, alkoi hänelle valjeta, että suuresta unelmasta saattaa sittenkin tulla totta.

- Kun pelasin Mestistä JYP-Akatemiassa, niin silloin aloin vasta miettimään, että tästähän voi tullakin jotain. Kun jaksantehdä hommia, niin saan sen seuraavan stepin eteenpäin. Siinä vaiheessa se rupesi konkretisoitumaan, että voihan tästä leipänsä joskus saada.

Kun Rajaniemi piirsi ensimmäiset luistimenpiirrot liigakaukaloihin, oli kausi 2013-2014 ja seurana JYP. Tuolloin Rajaniemelle selvisi, että hänestä voi oikeasti tulla ammattilaisurheilija. Tuosta ottelusta tuli monellakin tapaa unohtumaton.

- Kyllähän se jännä päivä oli kaikkinensa. Se oli muutenkin ikimuistoinen. Tuli palohälytys juuri ennen peliä. 10-15 minuuttia pyörittiin siinä jäällä, kun se palohälytin soi. Siinä tietenkin jännitti hirveästi, ja vähän meni latauskin yli, kun en osannut vielä käsitellä tuollaisia muuttujia. Kyllähän se oli hieno hetki. Silloinkin sitä fiilisteli, että nyt on päästy tähän pisteeseen, että pääsee pelaamaan. Kyllä sen aina muistaa.

Kaikkiaan viisi vuotta Jyväskylässä loivat Rajaniemelle loistavan mahdollisuuden ottaa uusi askel urallaan. Tuo aika oli Rajaniemelle kasvun aikaa kohti ammattilaisuutta.

- Hyvinkin opettavaista ja hienoa aikaa. Parhaat kaverit tulivat siltä ajalta. Paljon hienoja muistoja. Silloin otin ensimmäisen portaan ammattilaisuuteen ja opin mitä se vaatii. Aika raakile olin silloin vielä, kun nyt mietin jälkeenpäin. Tässä on sen jälkeen tullut sen verran kokemusta, että olen nyt erilainen jääkiekkoilija. Jääkiekkoilijana olen kasvanut tosi paljon niistä ajoista.

Edelleen, kun hurrikaaninutut luistelevat vastaan, herää Rajaniemessä erityisiä tunteita. Näyttämisen halu entistä seuraa vastaan virittää Rajaniemen antamaan itsestään kaukalossa vielä vähän enemmän.

- Kyllähän se herättää. Siinä on aina sellainen extralataus. Paljon siellä on joukkue vaihtunut siitä, kun minä siellä olin, mutta toki nyt sinne tuli nämä vanhat konkarit takaisin. Hirveästi ei ole kavereita pelaamassa siellä enää, mutta kyllä se aina herättää tunteita. Se oli hienoa aikaa. Tässä on paljon kasvanut jääkiekkoilijana ja ammattilaisena sen jälkeen. Itsellä jäi hampaan koloon siellä, että olisi pystynyt näyttämään vielä paremmin. Nyt aina kun JYP tulee vastaan, niin haluan näyttää mihin pystyn.

Yhtenä hienoimpana muistona JYP-vuosista Rajaniemelle on jäänyt Champions Hockey Leaguen edeltäjän, European Trophynmestaruus. Jyväskyläläiset voittivat Euroopan mestaruuden kaudella 2013-2014.

- Kyllä se oli hieno kokemus. Siinä sarjassa pelattiin lopputurnaus Berliinissä. Neljä parasta joukkuetta. Pelasimme O2-Areenalla. Siellä oli puitteet kyllä viimeisen päälle. Kaikkinensa hieno reissu. Ei ole joka poika sitäkään voittanut. En suuressa roolissa ollut, niin kuitenkin olin osallisena toimintaan. Siellä oli Euroopan parhaat joukkueet, ja sitten voitimme, niin hieno muisto on.



Näytönpaikka löytyi Mikkelistä

Keski-Suomen jäätyä taakse, jatkui Rajaniemen matka Suomen Chicagoon, Lahteen ja Pelicansin riveihin. Erikoinen tilanne lahtelaisjoukkueessa avasi Rajaniemelle mahdollisuuden päästä näyttämään kykynsä Oulun Kärpissä.

- JYPistä menin Lahteen, missä olin suurin piirtein jouluun asti. Siellä tuli sitten vähän sellainen hankala tilanne, että meillä oli siellä kolme maalivahtia. Kaikille ei tietenkään riittänyt peliaikaa. Tarkin Iiro laittoi hokkarit naulaan kesken kauden ja minulle tuli sellainen mahdollisuus, että pääsin näyttämään Ouluun. Aluksi piti olla vain pari viikkoa, mutta sitten se venyikin loppukauden mittaiseksi.

Kun pesti kärppälaumassa päättyi, oli Rajaniemi uuden seuran etsinnän edessä. Tämä löytyi Etelä-Savosta ja Mikkelin Jukureista.

- Sopimusasioissa mietitään aina omaa uraa monesta eri näkökulmasta, niin oli sellainen fiilis, että tarvitsin omalle uralle rehellisen näytönpaikan, ja se oli Mikkelissä tarjolla. Saa sen mahdollisuuden päästä pelaamaan ykkösmaalivahtina SM-liigassa, mikä oli se seuraava steppi. Sitä kautta kaikki palaset loksahtivat kohdilleen. Innoissani tulin Mikkeliin. Nyt on kolmas vuosi täällä menossa ja on ollut kyllä hienoa aikaa.

Rajaniemi on ollut tyytyväinen omiin esityksiinsä jukurimiehistössä, mutta kuten vanha lätkäklisee kuuluu, tyytyväisyys tappaa kehityksen. Näin on Rajaniemenkin kohdalla.

- Ihan sellaista perus suorittamista ollut. Sellaista lisästeppiä tähän uralle yritän koko ajan tehdä ja teen hommia sen eteen, että pääsisin sinne seuraavalle tasolle. Ihan hyvin on mennyt, mutta vielä pystyn parantamaan paljonkin.

Koko joukkueen esityksiin mikkeliläisvahti toivoo lisää tasaisuutta, jotta tiukatkin pelit kääntyisivät vastustajan sijaan omille.

- Meillä on ollut hyviä vaiheita ja vähän huonompia vaiheita. Se kuuluu tähän hommaan. Pystymme kyllä pelaamaan tosi hyvää ja voittavaa jääkiekkoa, jos me haluamme. Välillä se on vaikeampaa ja välillä helpompaa. Meillä on ollut vähän vaihtelevaa. Pitäisi löytää tasaisuus, että pystyisimme joka ilta pelaamaan voitosta. Että pystyisimme kääntämään pelejä, niin siihen tarvitsimme vielä lisänapsun.


”Elän unelmaani tällä hetkellä”

Rajaniemen tavoitteet ja unelmat omalla uralla liittyvät isoihin voittoihin ja kaukaloihin Suomen rajojen ulkopuolella.

- Pääsee joukkuetasolla voittamaan jotain isoa ja henkilökohtaisella tasolla kansainvälisiin peleihin. Seuraava steppi on kliseisesti, siellä ne tavoitteet on.

Ajatukset hektisestä kiekkoarjesta Rajaniemi saa tavallisen kotielämän ja urheiluharrastusten avulla. Vaikka Rajaniemen on aiemmin ollut vaikeaa päästää peliasioista irti, ei mies vapaa-aikana enää kiekkoasioista murehdi.

- Kotona olemme sopineet niin, että työasioista ei siellä ihan hirveästi puhuta. Kotona oleminen. Kesällä golf ja kalastus, jotka sitten vievät aika helposti ajatukset muualle. Kaverin kanssa kahvilla käyminen. Toki Mikkelissä kaverit ovat paljon joukkuekavereita, mutta ei me hirveästi jääkiekosta puhuta. Joskus minulla oli sitä, että pyöri vain jääkiekkohommat mielessä. En meinannut millään päästä niistä irti. Mitä vanhemmaksi on tullut, niin sitä osaa päästää niistä hommista irti, kun sen aika on.

Kun Rajaniemen kanssa juttelee, miehestä huokuu se, kuinka hän on onnellinen saadessaan elää sitä pikkupoikana syttynyttä suurta unelmaansa. Motivaatiota lähteä joka päivä hallille ei tarvitse etsiä.

- Elän unelmaani tällä hetkellä. Se mistä olen pikkupojasta asti unelmoinut, niin nyt saan tehdä sitä. Välillä yritän muistuttaa itseäni, että missä tässä nyt ollaan. Rehellisesti täytyy sanoa, ettei minulla ole ollut yhtään aamua tässä ammattilaisuran aikana, ettei olisi huvittanut ja tehnyt mieli jäädä vain kotiin. Joskus väsyttää ja joskus on kroppa väsynyt, mutta kyllä aina on mukava lähteä hallille tekemään sitä mistä eniten nautin. On omia unelmia ja tavoitteita vielä tästä eteenpäin. Ne kirkkaana mielessä painan hommia joka päivä.