Mikkelin Jukurit on tehnyt vastuullisia mutta vaikeitakin päätöksiä turvatakseen Liiga-kiekon jatkuvuuden Etelä-Savossa. Pelaajasiirroilla hallittiin taloudellista riskiä ajoissa. Samalla katse on jo tulevissa kausissa: omistuspohjan vahvistamisessa, kuluttaja- sekä kumppanitulojen kasvattamisessa ja koko maakunnan yhteisöllisyyden vahvistamisessa. Tavoitteena on rakentaa kestävä taloudellinen pohja, joka mahdollistaa kilpailukykyisen joukkueen myös tulevaisuudessa.

Miksi päädyimme pelaajasiirtoihin – ja mitä se tarkoittaa Jukurien tulevaisuudelle?

Mikkelin Jukurit on tehnyt viimeisen viikon aikana useita pelaajasiirtoja kotimaan Liigaan ja ulkomaisiin sarjoihin. Päätös ei ollut helppo, mutta se oli välttämätön.

Ratkaisun taustalla on ennen kaikkea taloudellinen vastuunkanto ja seuran tulevaisuuden turvaaminen.

Urheilullinen realismi ja taloudellinen vastuu

Mahdollisuutemme päästä playoffs-otteluihin olivat niin pienet, että meidän oli arvioitava tilannetta kokonaisuutena – ei toiveiden, vaan todennäköisyyksien ja talouden näkökulmasta. Tällä kaudella ei Liigassa myöskään pelata karsintoja eikä playouteja. Runkosarjan neljän viimeisen joukkueen pelit päättyvät runkosarjan viimeiseen peliin.

Jos kausi päättyy runkosarjaan:
- ottelutapahtumien tulot päättyvät välittömästi
- mutta pelaajapalkkojen maksu jatkuu huhtikuun loppuun asti
- kassapuskuria ei ole

Tällaista tilannetta ei Jukurien talous kestäisi ilman merkittävää riskiä koko toiminnan jatkuvuudelle. Olennainen riski liittyy samalla valmistautumiseen kauteen 2026–2027, joka on koko Liigan rakenteen näkökulmasta ratkaiseva.

Pelaajasiirrot olivat keino hallita tätä riskiä ajoissa – ei reagoida liian myöhään.

Pelaajasiirtojen taloudellinen vaikutus on noin 300.000-400.000 euroa, joka on 20-25% Jukurien koko tämän kauden pelaajabudjetista.

Ratkaisu ei ole urheilullinen luovutus, vaan taloudellinen toimenpide jatkuvuuden turvaamiseksi.

Jukurien taloudelliset näkymät – mistä Liiga-kiekon tulevaisuus Mikkelissä rakentuu?

Jukurien taloudellinen tilanne on monen tekijän yhteisvaikutus: omistuspohja, tulo- ja kulurakenteet, talousalue ja ennen kaikkea kysyntä Jukureiden tuotteita ja palveluita kohtaan.

Omistuspohjaan kaivataan vahvistusta

Jukureilla ei ole pääomistajaa tai omistajatahoa, joka mahdollistaisi suurempien investointien tekemisen tai turvaisi kassavirran tilanteissa, joissa tulot jäävät tavoitteista. Seuran toiminta rahoitetaan käytännössä reaaliaikaisilla tuloilla. Tämän kaltainen tilanne omistusrakenteessa ja pelkästään tulorahoituksen varassa toimiminen korostaa liiketoiminnan ennustamisen ja kassanhallinnan merkitystä. Ja se tekee myös jokaisesta tulo- ja kuluvirran eurosta tärkeän.

Tämä erottaa Jukurit monista muista Liiga-seuroista. Liiga-seurat, kuten KalPa ja SaiPa, ovat onnistuneet luomaan laajemman omistuspohjan, joka mahdollistaa investoinnit ja kausittaisen vaihtelun sietämisen kassan osalta. Kalpan kohdalla tätä seurannut menestys on pitkäjänteisen kehitystyön tulosta, kun taas Saipa onnistui kääntämään kurssinsa käytännössä yhdessä kaudessa. Jukureille omistuspohjan vahvistuminen loisi liikkumavaraa talouden suunnitteluun.

Kolme pääasiallista tulolähdettä

Jukurien liikevaihto, kun mukaan lasketaan ravintolayhtiö Heimoravintolan tuotot ottelutapahtumissa, on noin 5,5 miljoonaa euroa kaudessa. Jukurien liikevaihto on Liigan pienin. Seuraavaksi pienimpään on eroa yli miljoonaa euroa.

Tulopuoli rakentuu kolmen pääasiallisen tulolähteen varaan:
- Yritystuotot, esimerkiksi yhteistyösopimukset ja aitiomyynti tuovat reilut 2 miljoonaa euroa
- Kuluttajatuotot, esimerkiksi kausikortit, pääsyliput ja oheistuotteet tuovat vajaat 2 miljoonaa euroa
- Liigan keskitetyt tulot, kuten mediasopimus ja Liigan yhteistyösopimusten tuotot tuovat reilut miljoona euroa

Mikään näistä ei yksin riitä rahoittamaan Liiga-tason toimintaa. Taloudellinen tasapaino syntyy vain, jos kaikki kolme ovat riittävällä tasolla samanaikaisesti.

Pelaajabudjetin minimitaso ja kulurakenne

Jukurien suurin yksittäinen kuluerä on palkkakulut. Jukurit ja Heimoravintola työllistävät yhteensä yli 40 kokoaikasta ja lähes 100 osa-aikaista työntekijää. Jukurien ja ravintolayhtiön palkkakulut sivukuluineen ovat noin 3,5 miljoonaa euroa kaudessa. Kilpailukykyisen Liiga-joukkueen ehdoton alaraja on Jukureiden nykyinen noin 1,5 miljoonan pelaajabudjetti, ja tämä on tällä hetkellä Liigan pienin. Kilpailukyky syntyy sillä, että yksittäiset pelaajat ja joukkue kehittyvät kauden aikana niin paljon, että joukkueen arvo kauden päättyessä on merkittävästi suurempi kuin kauteen lähdettäessä.

Pelaajabudjetin lisäksi merkittäviä kulueriä ovat valmennus, henkilöstö, matkustaminen, ottelutapahtumien järjestäminen sekä Liigan asettamat vaatimukset. Näitä kustannuksia ei voida olennaisesti leikata ilman, että toiminnan taso ja sen myötä liigalisenssi vaarantuu. Viimeisen parin vuoden aikana on Jukurien kuluja karsittu merkittävästi. Taloudellinen tasapaino syntyy ennen kaikkea tulopuolta vahvistamalla.

Liigan pienin talousalue - yhteisöllisyys ratkaisee

Jukurit toimii Liigan pienimmällä talousalueella, mikä vaikuttaa suoraan seuran tulopotentiaaliin. Mikkelin seudun väestöpohja, alueellinen ostovoima ja yrityskentän koko rajaavat luonnollisesti sekä kuluttaja- että yritystuottojen enimmäistasoa verrattuna suurempiin Liiga-paikkakuntiin. Tämä näkyy erityisesti lipunmyynnissä, ottelutapahtumien oheismyynnissä ja yhteistyökumppanien määrässä. Pienempi talousalue ei kuitenkaan tarkoita kasvun mahdottomuutta, vaan sitä, että talouden kehittäminen edellyttää suurempaa tehokkuutta, sitoutuneempaa yleisöä ja koko alueen yhteistä panosta huippukiekon eteen Mikkelissä ja laajemmin Etelä-Savossa.

Etelä-Savon lähikunnilla on merkittävä rooli Jukurien taloudessa ja kasvupotentiaalissa, sillä Mikkelin oma väestöpohja ei yksin määrittele seuran todellista vaikutus- ja markkina-aluetta. Jukurit toimii käytännössä koko Etelä-Savon maakunnan Liiga-joukkueena, ja lähikuntien asukkaat, yritykset ja yhteisöt muodostavat tärkeän osan yleisöstä, kuluttajatuotoista ja yhteistyökumppanikentästä. Katsojamäärien, kausikorttimyynnin ja yritysyhteistyön näkökulmasta jo suhteellisen maltillinen kasvu maakunnan alueella voi näkyä merkittävästi seuran taloudessa. Etelä-Savon lähikunnat edustavat siten Jukureille vielä osin hyödyntämätöntä kasvupotentiaalia, jonka saavuttaminen on keskeistä huippukiekon pitkän aikavälin turvaamisessa Mikkelissä.

Yritystuotot, suurin yksittäinen tulolähde

Runsaan 2 miljoonan yritystuotot muodostavat Jukurien taloudessa suurimman yksittäisen tulolähteen. Yritysmyynti on kasvanut viime vuosina noin 10 prosenttia vuosittain, mikä kertoo alueellisen yrityskentän vahvasta sitoutumisesta seuraan.

Kasvupotentiaalia on edelleen. Syventämällä nykyisiä asiakkuuksia sekä kehittämällä uusia, yritysten todellisiin tarpeisiin vastaavia tuotteita ja palveluita on mahdollista saavuttaa maltillista mutta kestävää kasvua myös tulevina vuosina. Jukurit on alueensa tunnetuin urheilubrändi ja mahdollistaa laajan valtakunnallisen näkyvyyden kumppaneilleen.

Kuluttajatuotot liian alhaiset, kasvupotentiaalia on

Kuluttajatuotot – liput, kausikortit, fanituotteet sekä ottelutapahtumien ravintola- ja oheismyynti – ovat merkittävä, mutta samalla epävakaa tulonlähde. Kuluttajatuotoissa emme ole yltäneet tavoitteisiin. Syyskauden hyvä urheilullinen menestys ei näkynyt toivotulla tavalla yleisömäärissä eikä ottelutapahtumien keskiostoksessa. Kausikortteja lukuun ottamatta kuluttajatuotot syntyvät vain, jos katsoja tekee päätöksen tulla hallille ja käyttää rahaa tapahtumassa. Jokaisella ostetulla pääsylipulla, kahvikupilla, makkaralla tai karkkipussilla on merkitystä.

Nykyisellä 2500-2600 katsojan keskiarvolla ja Liigan pienimmällä ravintoloiden ja kioskien keskiostoksella, noin 7 euroa per katsoja, taloudellinen yhtälö ei ole kestävällä pohjalla. Alhaisia yleisömääriä selittää osaltaan se, että Jukurit toimii Liigan pienimmällä talousalueella ja että Jukurien liigahistoria on moneen seuraan verrattuna nuori.

Vertailu kuitenkin osoittaa, että kasvu on mahdollista. Väestöpohjaan verrattuna esimerkiksi Sportin ja Lukon yleisökeskiarvot ovat selvästi korkeampia kuin Jukureilla. Jo 150-200 katsojan kasvu keskiarvoon ja parin euron lisäys keskiostokseen kasvattaisi Jukurien kuluttajatuottoja yli 200 000 eurolla vuodessa.

Rajoitettu kasvu uusista liiketoiminnoista, ydinliiketoiminnoissa kasvun mahdollisuus

Monista muista Liiga-seuroista poiketen Jukureiden mahdollisuudet hakea merkittävää kasvua täysin uusista liiketoiminnoista ovat rajalliset. Uusien toimialojen avaaminen edellyttäisi investointeja ja riskinkantokykyä, joihin seuralla ei tällä hetkellä ole taloudellista liikkumavaraa.

Lisäksi Mikkelissä ei ole nähtävissä yksiselitteistä toimialaa, josta kasvu olisi nopeasti ja realistisesti saavutettavissa. Tämän vuoksi todennäköisin ja kestävin kasvupolku löytyy nykyisistä ydintoiminnoista: olemassa olevien resurssien, tilojen ja sisältöjen tehokkaammasta hyödyntämisestä sekä uusista käyttötavoista ottelutapahtumien ulkopuolella.

Nykyhetki ja katse eteenpäin kausiin 26-27 ja 27-28

Kaiken toiminnan lähtökohtana on turvata Liiga-kiekon jatkuvuus Etelä-Savossa ja nyt tehdyt pelaajasiirrot olivat merkittävä osa sitä. Jukurien taloudellinen haaste on olemassa, mutta sen ratkaiseminen on realistinen tavoite. Käytännössä kyse on siitä, että tulot kasvaisivat muutamalla sadalla tuhannella eurolla nykyisestä. Itsestään se ei kuitenkaan tapahdu. Ja tapahtumatta jäädessään koko toiminta olisi vaarassa.

Jukurien toiminnan painopisteenä on jatkaa edellä mainittuja toimenpiteitä, joilla Jukurien omistuspohjaa vahvistetaan ja talous saadaan tasapainotettua. Isossa roolissa on myös Jukurit-yhteisön vahvistuminen koko Etelä-Savossa. Sen avulla on mahdollista luoda entistäkin vahvempi pohja toiminnalle.

Tuleva kauden 2026-2027 talous rakennetaan kestävän budjetin varaan. Kauden urheilullinen ja taloudellinen menestys yhdessä ratkaisevat, pelaako Jukurit kaudella 2027–2028 ylemmässä vai alemmassa liigassa.