"Turun Kupittaan jäähallista tuli suuren eteläsavolaisjuhlan näyttämö lauantaina. Kymmenen bussin ja useiden pienempien autojen pitkä moottorimarssi palkittiin Mestiksen mestaruudella, kun TuTo sai langeta polvilleen sisukkaiden Jukurien edessä viidennessä finaaliottelussa 3 - 4."

Länsi-Savon 8.4.2001 julkaiseman mestaruusuutisen alkurivit tiivistävät olennaisen Jukurien keväästä 2001: Mestikseen nousseen joukkueen ja ennakkosuosikki TuTon kohtaamisesta tuli tiukka ja Mestis-mestaruuden arvoinen, ja tälle moottorimarssille innostuivat ennennäkemättömästi mukaan myös Jukurien kannattajat.

Vaikka Jukurit oli vasta edelliskeväänä 2000 varmistanut nousun Mestikseen, Risto Dufvan ja Pekka Lipiäisen valmentamaa joukkuetta pidettiin kohtalaisen yksimielisesti yhtenä kärkijoukkueista jo ennen kauden alkua. Myös organisaatiossa asetettiin tavoitteeksi pudotuspelit, ei pelkkä selviytyminen sarjassa.

Jukurit osoittautuikin ennakko-odotusten arvoiseksi, ja mikkeliläisryhmä sijoittui lopulta toiseksi runkosarjassa. Puolivälierissä kaatui ensimmäisenä suoraan kolmessa kohtaamisessa Diskos, välierävastustaja Hermes nappasi sarjassa yhden voiton, Jukurit tarvittavat kolme.

Enää tarvittiin siis vain kolme voittoa, ja seura saisi ripustaa ensimmäisen, historiallisen mestaruusviirinsä Kalevankankaan jäähallin kattoon. Mutta kuinka ottaa kolme voittoa runkosarjan ykkösestä? Ei kovin helposti.

Maalis-huhtikuun taitteessa pelattuun loppuottelusarjaan TuToa vastaan Jukurit lähti monen mielestä altavastaajana, vaikka turkulaisryhmä oli voittanut runkosarjan vain yhdellä pisteellä ennen Jukureita.

TuTon riveistä löytyi vahvoja nimiä ja joukkueesta voittamisen kulttuuria ja kokemusta kovista peleistä: olihan TuTo ollut lähellä nousta takaisin SM-liigaan vain pari kautta aiemmin. Toisaalta Jukurienkin kokoonpanossa olivat edellisen nousukauden keskeinen runkomiehistö höystettynä sarjan laatupelaajilla kuten Tommi Kovasella ja Pasi Järvisellä.

Finaalisarja oli äärimmäisen tiukka ja tiivistahtinen, vain noin viikon sisällä pelattu viiden ottelun rypistys: Ensiksi Jukurit voitti 30.3. TuTon jatkoajalle venyneessä avausottelussa (2–3) Kupittaalla, sen jälkeen TuTo tasoitti punnukset Kalevankankaalla niin ikään jatkoajalla. Kolmas ottelu päättyi myös TuTon voittoon, joten sarja olisi voinut katketa katkerasti Kalevankankaalla neljännessä ottelussa. Sen Jukurit kuitenkin voitti maalein 4–1 ja siirsi lopullisen ratkaisun Turkuun lauantaille 7.4.2001.

"Mikkelin suvereeni voimannäyte jylisi ja hehkui Kupittaalla sekä kaukalossa että katsomossa ja sai hallin isännät niin sekaisin, että yleisömääräksi ilmoitettiin 2892 henkeä, vaikka lehtereillä oli ehkä jopa neljä tuhatta katsojaa.”

Länsi-Savon kuvaus ratkaisevasta finaaliottelusta on ehkä hiukan mikkeliläisvärityskynillä korostettu, sillä Jukurit joutui ottelussa taistelemaan itsensä tasoihin TuTon rinnalle kahdesti.

Ottelun ratkaisu nähtiin noin viiden minuutin kapeassa ja kiihkeässä aikaikkunassa: finaaliviikolla isäksi tulleen Antti Laakson toisen erän alussa iskemän 2–3 maalin jälkeen TuTo pääsi vielä kerran tasoihin, mutta vain reilut pari peliminuuttia myöhemmin Mikko Nevanoja iski voittomaalin Tero Tourusen syötöstä. Maali oli Nevanojan kyseisen kauden toinen ja pudotuspelien ensimmäinen ja samalla viimeinen.

Jos peli oli tunteikas kentällä, oli se sitä myös katsomossa. Mikkeliläisten massiivinen bussein ja autoin suoritettu invaasio Turkuun huomattiin laajasti, ja kahden tasaväkisen joukkueen kohtaaminen sytytti yleisön molemmin puolin. Turun Sanomat (8.4.2001) arvioi jutussaan, etteivät edes kotijoukkueen kannattajat kadu otteluun sijoittamiaan lippurahoja, sillä koko yleisö ”sai kokea kunnon jääkiekkoelämyksen”.

Jukurien luottopakkina silloin ja neljä kautta tämän jälkeenkin ahkeroinut puolustaja Pasi Järvinen analysoi suoraan tyyliinsä tunnelmia Länsi-Savon haastattelussa:
- Kun olimme ensimmäistä kertaa yhdessä viime kesänä, sanoin, että voitetaan koko pas*a. Nyt on kiva olla jälkiviisas. Heti ottelun päättymisen jälkeen iski kauhea väsymys, mutta olo kyllä mahtava.
- Oli mahtavaa voittaa mestaruus Turussa vanhojen kavereiden edessä. Kyllä jätkiä otti päähän. Sekin on hienoa, että tällä jäällä on voitettu vähän isompiakin kannuja ja mekin olemme nyt osa Kupittaan voittohistoriaa. Yleisö oli uskomaton. TuTon kakkosveskari sanoi minulle, että saitte sitten kolmannen kotiottelun tähän sarjaan.

Myös kaksi maalia finaalissa iskenyt Petri Lehtonen muisti kiittää kannattajia samaisessa Länsi-Savon haastattelussa.
- En koskaan aikaisemmin ole voittanut oikeastaan mitään ja nyt sitten tämä. Tänään oli koko illan aivan mahtava fiilis. Mikkeliläinen yleisö on aivan uskomatonta ja siitä suurkiitos kaikille faneillemme.

Jukurien Petri Lehtosella ja monella joukkueen pelaajalla oli tilastojenkin valossa aihetta iloon: "Lehi" oli playoffien pistepörssin ykkönen, Antti Laakso kolmas, Pasi Järvinen neljäs ja kapteeni Lasse Kanerva viides. TuTolta pistepörssin viisikkoon ujuttautui edelliskaudella SaPKossa kiekkoillut Jarkko Immonen.

Mestaruuden myötä suomalaiseen kiekkoperinteeseen kuuluvat torijuhlat tulivat ajankohtaisiksi myös Mikkelissä.

Niitä alettiin järjestää vauhdilla tiistaiksi 10.4. - varattiin esiintyjät Sakari Kuosmasesta alkaen, painettiin ilmoitukset, kutsuttiin kansa koolle.

Yllättäen viime metreillä järjestäjien tietoon tuli, että samana iltana Mikkelin kaupunki järjestää pari kuukautta valmistellun operaatio Hiekkamyrskyn eli kaupungin katujen puhdistuksen talven hiekoitushiekasta.

Jukurien juhlat siivottiin siten sivuun yhteisen hyvän tieltä ja isot torijuhlat pidettiin vasta keväällä 2002 toisen Mestis-mestaruuden kunniaksi.

”Mikkelin Jukurit on noussut kolmessa vuodessa Suomen jääkiekkokartalle uskomattoman tuhkimotarinan myötä.

Ensimmäisestä Mestis-mestaruudesta laajasti uutisoinut Savon Sanomat näki Suomi-sarjasta mestariksi nousseen joukkueen tarinassa monta sankaria: päävalmentaja Dufvan lisäksi lehti nosti esille myös toiminnanjohtaja Matti Turusen nimen ja laajemmin koko organisaation.

Osansa oli tietysti myös mikkeliläisellä yleisöllä, jonka into kasvoi täysin uusiin mittasuhteisiin. Länsi-Savon toimittaja Jussi Leppäsyrjä vertasi kolumnissaan ((8.4.2001) päämajakaupunkiin syntynyttä kiekkohuumaa vuoden 1995 maailmanmestaruuden tai Oulun Kärppien Liiga-nousuun synnyttämään kansanjuhlaan.

”Mikäli sama tahti jatkuu, on joukkue vahva ehdokas kolkuttelemaan kahden vuoden kuluttua jälleen avattavan jääkiekkoliigan portteja”, jatkoi Savon Sanomat omassa kirjoituksessaan.
Portteja kolkuteltiin konkreettisesti vuonna 2007 tasonmittausotteluissa KalPaa vastaan ja kuusi vuotta myöhemmin Ilvestä vastaan pelatuissa Liiga-karsintaotteluissa, mutta vasta seitsemäs eli keväällä 2015 voitettu Mestis-mestaruus vei Jukurit Liigaan kaudelle 2016 - 2017.

Kokoonpano

1 Pasi Keinänen
30 Jarkko Ahola
35 Tero Leinonen
2 Janne Lappalainen
3 Pasi Järvinen
4 Petteri Muotka
6 Jani Ollanketo
7 Markku Erholtz
9 Mikko Hakkarainen (A)
10 Jukka Makkonen
11 Mikko Nevanoja
12 Antti Laakso (A)
13 Tommi Kovanen
14 Antti Karhula
15 Esa Hämäläinen
16 Jarno Tiilikainen
17 Aku Joki-Erkkilä
18 Tuomo Jormakka
19 Jyrki Pitkänen
20 Petri Lehtonen
22 Tero Tourunen
23 Jani Väänänen
24 Lasse Kanerva (C)
25 Niko Kantelinen
27 Markku Tauriainen
28 Jani Juselius
29 Jani-Matti Loikala


Valmentajat: Risto Dufva, Pekka Lipiäinen
Joukkueenjohtaja: Aarne Korpinen

Tilastot 5.ottelusta 7.4.2001

Maalit
1 – 0 1.37 Markku Vuorisalo (Santeri Kilkki)
1 – 1 15.47 Petri Lehtonen (Pasi Järvinen, Janne Lappalainen)
2 – 1 21.39 Mikko Markkanen (Jarkko Immonen, Atte Saunamäki)
2 – 2 24.17 Petri Lehtonen (Antti Laakso)
2 – 3 43.43 Antti Laakso (Jani Väänänen, Jani-Matti Loikala)
3 – 3 45.30 Timo Hurskainen
3 – 4 48.53 Mikko Nevanoja (Tero Tourunen)

Torjunnat:
Timo Kinnunen (TuTo) 10+5+5=20
Tero Leinonen (Jukurit) 5+8+9=22

Jäähyt: TuTo 2 x 2 min, Jukurit 3 x 2 min

​​​​​​​Tuomarit: Jussi Perttu (Markus Kivioja, Tuomo Kärkkäinen)
Jää