TAVI PELAA RAKKAUDESTA LAJIIN

Jukurihyökkääjä Janne Tavi oli jo lapsena liikunnallinen ja harrasti paljon. Kun jääkiekosta tuli Taville ammatti, nousivat haaveiksi pelata joskus ulkomailla, ja voittaa mestaruus. Tavi uskoo, että kun palaset loksahtavat kohdilleen, voidaan Mikkelissä mennä keväällä pitkälle.

Oulunkylän Kiekko-Kerhon kasvatti Janne Tavi oli jo pienenä poikana innokas harrastamaan liikuntaa. Jääkiekko oli se kaikkein mieluisin laji, joka lopulta vei nuoren miehen mennessään.

Kun Tavi piirsi ensimmäiset luistimenpiirrot liigakaukaloihin, oli kausi 2008-2009 ja seurana Lahden Pelicans. Tuolloin Taville selvisi, että hänestä voi oikeasti tulla ammattilaisurheilija.

Vuodet Lahdessa opettivat Taville paljon niin elämästä kuin itse lajistakin. Vaikka Suomen Chicagossa ei aina ollut helppoa, muistelee jukurihyökkääjä aikaansa Pelicansissa hyvällä mielellä.

- Sieltä on paljonkin muistoja. Se oli sekavaa aikaa. Helsingistä nuorena poikana lähdin ja muutin ihan yksin sinne. Siinä joutui miehistymään, aikuistumaan ja hoitamaan asiat itse. Jälkeenpäin kun mietin, niin ihan mukava sellainen henkinen kasvu tuli siinä samalla, kun joutui itse pyörittämään sitä palettia. Viisi vuotta siellä olin ja kaikennäköistä ehti tapahtua. Oli finaalit ja putoamiskarsinnat. Lämmöllä muistelen.

Lahdesta Tavin tie vei Lappeenrantaan ja sieltä Jyväskylään. Hyvin menneet kaksi kautta hurrikaaniseurassa olivat poikia Taville sopimuksen ulkomaille.

”Ei auta kuin mennä kohti valoa”

Keski-Suomen jäätyä taakse, siirtyi Tavi kiekkoilemaan JYPin paikallisvastustajan riveihin KalPaan. Vain yhden kauden mittaiseksi jäänyt visiitti kilpipaidoissa toi Tavin seuraavaksi Mikkeliin ja Jukureihin.

- Joku toimittaja kysyi, kun tulin tänne, että miten täällä Savon seudulla ja ItäSuomessa enemmän pyörin. Onpahan ainakin tulleet savolaiset tutuiksi. En ole turhaan heitä vierastanut.

Joukkueensa kärkihyökkääjiin lukeutuva Tavi ei ole vielä tällä kaudella saanut maalihanojaan auki. Vaikka paikkoja mies on ketjukavereineen pystynyt luomaan, ruuti on silti ollut märkää. Parhaimmillaan yli 30 tehopisteen kausia pelannut Tavi ei ole liiaksi maalittomuutta jäänyt murehtimaan, vaikka asia välillä mielessä pyöriikin.

- Ei se nyt ihan siellä ole miten ajattelin tai suunnittelin. Jos se maalinteko olisi helppoa illasta toiseen, niin tuskin tässä sarjassa pelaisin. Kyllä tässä on henkistä kamppailua käyty ja keskustelua itsensä kanssa. Ei se auta kuin mennä kohti valoa.

- Pyrin pitämään kaikki paineet pois, vaikka tykkään tietynlaisesta paineesta. Se auttaa paljon parempaan suoritukseen. Onhan tuo nyt kieltämättä vähän sellaista ylimääräistä päänvaivaa aiheuttanut, mutta ne pitäisi vain yrittää pistää takaalalle ja suorittaa mahdollisimman hyvin illasta toiseen.

Yllätysvalmis keitos vähän kaikkea

Pekka Kangasalustan alaisuudessa pirteää kautta pelaava jukurimiehistö on löytynyt koko syyskauden sarjan keskikastista. Tavi näkee, että Jukureilla on kasassa yllätysvalmis joukkue, jossa on paljon potentiaalia. Kun palaset loksahtavat kunnolla kohdilleen, voidaan Mikkelissä mennä keväällä pitkälle.

- Hyvä keitos vähän kaikkea. Nuoria, jotka ovat breikkaamassa läpi, muutamia vähän vanhempia, jotka tietävät mitä tämä on ja sellaisia, jotka ovat pari vuotta nähneet näitä liigaympyröitä. Heillä on kova tahto ottaa se seuraava steppi. Kun nämä asiat saataisiin yhteen ja sitä kautta vähän onnistumisia, niin ihan varmasti voimme mennä miten pitkälle vain.

Kiekkokaupunkina Mikkeli on Tavin näkökulmasta vasta löytämässä todellisen kiekkokaupungin identiteettiä. Jotta se löytyisi, tarvittaisiin siihen joukkueen menestymistä.

- Mikkeli on ehkä vähän sellaisessa murrosvaiheessa. Kaupunkina ja katsojatkin, vähän etsivät tätä liigataivalta. Koko ajan se juurtuu syvemmälle. Totta kai auttaisihan se siihen, jos joukkue sattuisi menestymään vähän pidemmälle, niin pääsisi yleisökin kokemaan sitä huumaa mitä se voi parhaimmillaan olla. Uskon, että se aiheuttaisi positiivisempia ja positiivisempia kokemuksia ja pienimuotoista lumipalloefektiä. Muistaisi paremmin, että täällähän pelataan liigakiekkoa.

Unelmana nostaa Poika harteille

Urheilijan elämä on Taville elämäntapa. Kurinalaisuuteen, sääntöihin ja kovaan treenaamiseen tottunut Tavi kokee saavansa tehdä työkseen jotain ainutlaatuista. Se syy, mikä Tavia motivoi lähtemään joka päivä hallille, löytyy hyvinkin läheltä. Nimittäin lajista itsestään.

- Pohjimmiltaan rakkaudesta lajiin. Vaikka joskus menee vähän huonommin itsellä tai joukkueella, niin harvemmin se kopissa kuitenkaan näkyy. Samanlaista vitsailua se on. Siitä saa aina voimaa. Kuitenkin sitä kokee, että on niin etuoikeutettu, kun saa tehdä tällaista. Siinä on ihan riittävästi motivaatiota.

- Onhan se urheilijan elämä tavallaan sellaista 24/7 hommaa, että pitää vähän katsoa mitä syö, milloin menee nukkumaan ja mitä tekee. Itse olen siihen tottunut, niin ei se mitenkään raskaalta tunnu. Jos on ihan laakereillaan parikin päivää, niin on ihan mukavaa, että pääsee vähän liikkeelle.

Urallaan lähes 500 liigaottelua tahkonnut Tavi ei enää tavoittele nuoruusvuosien tapaan paikkaa taalajäiltä, vaan haaveena olisi ulkomaan kaukalot sekä saada joskus nostaa Poika harteille.

- Kyllähän ne niistä teinivuosien NHLhaaveista vähän päivittyneet tähän päivään. Totta kai ulkomaat rahallisesti ja kokemuksilta olisivat ihan sellaisia mukavia juttuja. Mestaruushuuman haluaisi joskus kokea. Sekin olisi haaveissa.

”En mikään Michelin-kokki”

Kun on aika laittaa pukukopin ovi hetkeksi kiinni ja saada ajatukset pois jääkiekosta, kaivaa Tavi keittokirjan esiin, kietaisee esiliinan ylleen ja alkaa kokkaamaan.

- Kaikilla on erilaisia keinoja rentoutua ja ottaa irtiottoja. Itse teen hyvää ruokaa, niin saa pari tuntia keskittyä vain siihen. Siinä saa ajatukset pois kiekosta.

- En nyt tiedä olenko mikään Michelinkokki, mutta kyllä parempi puoliskokin niitä syö. Ei ole hirveästi tullut valittamista.

Myös perheen karvainen kaveri auttaa unohtamaan huonosti menneet pelit ja maalinteko-ongelmat.

- Meillä on sellainen kaksivuotias shelttikoira kotona. Meni peli miten huonosti vain tai miten pitkään en ole tehnyt maaleja, niin aina se ottaa ilosylin vastaan.