02.07.2020 13:00

Vahva kevät toi Kokkoselle uskoa tulevaan kauteen

Mikko Kokkonen teki todellisen läpimurtonsa liigatasolla toissa kaudella, kun pelasi 56 ottelua Jukurien takalinjoilla ja iski niissä 19 tehopistettä. Kesällä edessä oli NHL:n varaustilaisuus, jossa myös lahjakas puolustaja oli ikänsä puolesta varattavissa. Vahvat suoritukset nostattivat odotuksia ja Kokkosen arvioitiin menevän mahdollisesti jo aivan varaustilaisuuden kärkipäässä.

Kokkosen nimi huudettiin lopulta kolmannella kierroksella, kun perinteikäs Toronto Maple Leafs varasi puolustajan tilaisuuden 84. pelaajana. Puolustaja kuvaili varauksen tuomaa tunnetta helpottavaksi.

- Se yksi kausi meni tosi paljon siinä, kun mietti että toivottavasti varataan tai varataanko ollenkaan. Skoutteja pyöri ja hyöri ympärillä. Nyt ei tarvitse miettiä kuin omaa työn tekemistä ja tätä jukurijoukkuetta tällä hetkellä, Kokkonen toteaa.

NHL-varaus lisää usein pelaajille ulkopuolelta tulevaa painetta ja kiinnostusta. Kokkonen ei ole kuitenkaan kokenut suurta muutosta omassa arjessaan varauksen jälkeisen vuoden aikana.

- Ihan samalla tavalla tässä pitää töitä tehdä sen eteen, että saa raivattua tien NHL:ään. Mitään ei ole oikeastaan vielä saavutettu. Sinne varataan aina se reilu 200 pelaajaa, niin ei pidä luulla vielä yhtään mitään.

Puolustaja itse koki varauksen tuoman tunteen enemmän eteenpäin puskevana kuin paineita kasaavana.

- Enemmän otin siitä sellaista boostia, että nyt tiedän yhden joukkueen katsovan minua ja jos pelaan tarpeeksi hyvin, niin joku päivä saatan päästä sinne pelaamaan. Ei tässä auta sen pidemmälle miettiä, vaan pitää tehdä töitä kovaa ja pelata hyvin.

"Oli tosi tärkeää saada hyvä loppu kauteen"

Viime kausi ei lähtenyt käyntiin Kokkosen odotuksien mukaan. Puolustaja loukkaantui loppukesästä maajoukkuepeleissä ja se sekoitti kauteen valmistautumista. Alkuun vauhtia haettiin A-nuorista ja Kokkonen pääsi pelaamaan kauden ensimmäiset liigapelinsä vasta lokakuussa.

Syyskausi Liigassa oli Kokkoselle hankala. Pelaaminen haki oikeita uomiaan, onnistumisia ei tullut ja itseluottamus oli kadoksissa, mutta puolustaja jatkoi vain sitkeästi työn tekemistä.

- Olihan se uusi tilanne, kun ei ollut aiemmin tuollaista isoa loukkaantumista ollut. Niistä oppii vain kun ne kokee. Ehkä sitten odotukset ja teot eivät osuneet yhteen. Oli kuitenkin kovat odotukset ennen kautta ja sitten tuli se loukkaantuminen. Sen jälkeen en päässyt siihen rooliin, mitä odotin, kun muut olivat pelanneet jo pidempään. Sellaista henkistä taistelua käytiin aika vahvasti, Kokkonen muistelee.

Joulukuussa työ kuitenkin palkittiin, kun Kokkonen valittiin Tsekkeihin lähteneeseen alle 20-vuotiaiden MM-kisajoukkueeseen. Valinta oli jukuripuolustajalle monella tavoin iso asia: edellistalvena viimeisten joukossa kisajoukkueesta tiputettu puolustaja sai himoitsemansa kisapaikan, mutta samalla reissu käänsi puolustajan koko kauden suunnan.

Vaikka Suomi jäikin turnauksessa neljänneksi, sai Kokkonen omista suorituksistaan paljon itseluottamusta tulevaan. Hän iski turnauksessa pelaamissaan seitsemässä ottelussa kaksi täysosumaa.

Tehopisteet antoivat kevätkaudellakin odotella itseään runkosarjan lopulle saakka, mutta sitten ryöpsähti: Kokkonen takoi viimeiseen viiteen runkosarjaotteluun tehot 1+6. Vahva loppu jättikin puolustajalle päälimmäiseksi hyvän maun kaudesta syksyn vaikeuksista huolimatta.

- Kyllähän se antoi uskoa tekemiseen, koska ennen kautta jo puhuttiin, että olen mahdollisesti mukana kisoissa. Sitten tuli se loukkaantuminen, mutta pääsin kuitenkin mukaan, kun olin pelannut sitä omaa, hyvää peliä, vaikka en tehoja ollutkaan saanut. Kisojen jälkeen peli sitten parani ja koin, että oli tosi tärkeää saada hyvä loppu tuohon. Sain tehtyä tulosta ja tehopisteitä. Se antaa uskoa tulevaan kauteen.

Vaativuutta ja keskustelutaitoa

Kokkosen ollessa kamppailemassa MM-kisoissa tapahtui Jukureissa muutoksia, kun A-nuoria luotsannut Marko Kauppinen otti vetovastuun liigajoukkueessa loppiaisena. Kokkoselle Kauppinen oli tuttu valmentaja jo junioripeleistä ja hänelle puolustaja jakoi myös kiitosta hyvin sujuneesta kevätkaudesta.

- Ehkä siinä sitten löysin sen oman pelin ja "Makon" kanssa saatiin luotua hyvä yhteishenki. Uskon, että hän antoi sellaisen rentouden ja palautti intoa jääkiekkoon. Alkukausi kun oli ollut vaikea, niin "Mako" sai hyvillä sanoilla ja teoilla päähäni sellaista rentoutta ja pelaamaan sellaista flow-peliä, Kokkonen pohtii.

Kokkonen oli jo liigaringissä mukana Jukurien ensimmäisellä liigakaudella, kun Kauppinen toimi joukkueen kapteenina. Tämän jälkeen yhteistyö on jatkunut valmentaja-pelaaja-suhteessa ja kaksikko on tullut toisilleen todella tutuiksi.

- "Mako" on tosi vaativa valmentaja, että töitä pitää kyllä tehdä. Siitä olen itse tykännyt, ettei mitään tule ilmaiseksi. Sieltä löytyy kuitenkin myös se, että pystyy keskustelemaan, katsomaan yhdessä näkökulmia asioihin ja löytämään sellainen kultainen keskitie, kuvailee Kokkonen.

- Sieltä on tullut niin paljon tipsejä, etten edes muista kaikkia. On kiva nähdä, että häntä kiinnostaa ja hän haluaa auttaa. Ei voi olla kuin onnellinen tässä tilanteessa.

Kauppiselta löytyy mittava, yli 1000 ottelun kokemus liigapeleistä. Tämä näkyy Kokkosen mukaan myös hänen valmentamisessaan.

- Tietysti se näkyy, että siellä on taustalla niin paljon kokemusta ja tietotaitoa, että mitä pelaajat haluavat ja miten joukkue toimii, koska on ollut voittavissa joukkueissa. Sitä haluaisin myös ehkä vielä oppia Makolta, kun hän tietää, mitä se homma on aivan huipputasolla.

​​​​​​​Esimerkin näyttäjä kaukalossa

Kuluneen kevään ja alkukesän harjoittelut jouduttiin hoitamaan aluksi pienryhmissä poikkeusolojen vallitessa. Kokkonen treenasi yhdessä juniorivuosilta tutun, tulevalle kaudella liigarinkiin nousseen Perttu Kiesilän kanssa. Harjoitteluun ohjeita on tullut myös Toronton suunnalta.

- Aika paljon ollut videopalavereja, joissa on käsitelty pelillisiä juttuja. Livetreenejä on myös vedetty netin kautta, joihin olen osallistunut päivisin. Pieneen kaukaloon kun mennään, niin pitää olla ketterä ja nopea. Sitä on painotettu, että saataisiin nämä tunkit liikkeelle, Kokkonen kertoi NHL-seuran harjoitteiden sisällöstä.

Kokkonen kertoi keskittyneensä liikkeen lisäksi paljolti fysiikan kehittämiseen harjoittelussa. Omaan pelaamiseensa hän haluaa vielä lisää varmuutta molemmissa kenttäpäädyissä, vaikka viime kaudellakin kehitystä tulikin roimasti.

- Paljon keskityttiin puolustamiseen ja se alkoi olemaan jo selkärangassa, niin loppukaudesta pystyi lisäämään hyökkäyspään juttuja. Sitä kautta rakennettiin, että ensin oma pää ja sitten hyökkäyspää. Vielä kun vähän saa lisää hyökkäyspelaamiseen ja jämäkkyyttä omaan päähän, niin hyvä tulee.

Puolustaja uskoo tasaisuuden olevan hänelle myös vahvuus tulevaisuudessa siintävissä NHL-kaukaloissa.

- Siellä katsotaan ihan joka osa-aluetta. Minusta ei välttämättä ikinä tule sitä 50 pisteen miestä, mutta pystyn olemaan tasaisen hyvä joka osa-alueella, liikkumaan hyvin ja liikuttamaan myös kiekkoa. Ehkä he siellä osaavat katsoa jääkiekkoa eri tavalla. Ei kaikki ole niitä pisteiden tekijöitä, vaan on myös erilaisia pelaajia.

Kokkonen kuuluu pelimäärien suhteen Jukurien puolustuksen kokeneempaan osaan, vaikka ikää onkin vasta 19 vuotta. Reilun 100 liigaottelun kokemuksella hän on joukkueen kolmanneksi eniten liigassa pelannut puolustaja. Hän haluaakin olla tulevalla kaudella esimerkin näyttäjä, mutta ei ota siitä paineita.

- Enemmänkin se on kunniatehtävä. Haluan tietysti olla johtava pelaaja niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Itselle ehkä kentällä esimerkin näyttäminen on se juttu. Pyrin pelaamaan omaa peliä ja auttamaan joukkuetta, niin sillä tavalla saan muutkin messiin.

Jukurien joukkue uusiutui tulevaksi kaudeksi jonkin verran ja etenkin hyökkäykseen on saapunut useampia uusia pelaajia. Kokkonen odottaakin innolla uuden ryhmän kanssa jäälle pääsyä.

- Tosi paljon uutta verta ja nuoria pelaajia. Sanoisin, että nälkäinen on oikea sana kuvailemaan tätä joukkuetta.