Jonne Virtanen haluaa nähdä jukurijoukkueessa aktiivisuutta, sitoutuneisuutta ja pelurin luonnetta - "Jos me ei olla sitoutuneempia kuin kaveri, niin me ei saada kyllä mitään"

Jonne Virtanen hyppäsi uransa ensimmäiseen liigavalmentajan pestiin tammikuussa, kun hän aloitti Jukurien päävalmentajana. Aiemmin Suomi-sarjassa sekä Mestiksessä valmentaneelle Virtaselle ei juurikaan annettu ennakkoon mahdollisuuksia, vaan mikkeliläisryhmä tuomittiin mediassa varmaksi karsijajoukkueeksi Mestiksen mestaria vastaan.

Jukurit kuitenkin näytti Virtasen johdolla epäilijöilleen ja varmisti paikkansa Liigassa myös ensi kaudelle kaatamalla playout-sarjassa Pelicansin otteluvoitoin 4-1. Virtaselle sorvattiin tämän myötä myös 1+1-vuotinen jatkosopimus.

Kevään jakso mikkeliläisryhmän peräsimessä oli lyhyt ja Virtanen odottaakin jo innolla, että pääsee aloittamaan nyt oman projektinsa alusta puhtaalta pöydältä.

- Päästään suunnittelemaan miten se joukkue rakentuu joukkueeksi ja mikä meidän joukkueen arvopohja on. Tuossa kesken kaiken kun hyppää mukaan, niin se on niin suppea osa mihin käydään kiinni, jotta saat jotain näkyviin. Täydellinen valmennusprosessi vie yleensä kuitenkin vuosia, kolmekin vuotta, niin tuollainen kaksi kuukautta on aika lyhyt pätkä, Virtanen totesi.

- Menneellä kaudella oma aikani joukkueessa oli lyhyt, mutta vähän ehti saamaan omaa kädenjälkeä näkyviin. Nyt on uusi projekti ja päästään alusta asti hommiin. Tuo loppukausi, miten tämä porukka ja koko yhteisö hyppäsi meidän taakse, niin se pistää odottamaan. Täällä on se lätkäyhteisö ja nyt täytyy tehdä hyvin hommia, että ansaitaan heidät uudelleen meidän taakse.

Työt eivät loppuneet kuitenkaan kauden viimeiseen summerinsoittoon, vaan kautta on vielä viime viikot vedetty yhteen ja aloitettu uuden kauden rakentaminen. Seuraavilla viikoilla Virtasellakin on kuitenkin aika hengähtää ennen kuin uuden kauden harjoitukset pyörähtävät käyntiin vappuviikolla.

- Tässä nyt vielä on purettu kautta ja lyöty uutta kautta vähän aluille, niin ei ole vielä ehtinyt huilaamaan. Sen aika on nyt seuraavat viikko pari ja siitä sitten taas kohti tulevaa. En tiedä oliko tämä kausi nyt normaalia raskaampi, mutta kyllä sen huomasi, että tuo loppu oli hermoja raastava. Se ehkä söi energiaa tavallista enemmän, Virtanen kertoo.

- En sano, että olisi jännittänyt, mutta paine oli kyllä kova. Olen ollut peliuralla tietysti kovissa tilanteissa ja elämässä muutenkin oikeasti kovissa painetilanteissa, mitkä eivät liity jääkiekkoon, niin paine ei ole mitenkään uusi juttu. Jotenkin on oppinut saamaan sen sivuun ja keskittymään tekemiseen. Viimeisen pelin loputtua sen sitten kyllä huomasi kuinka paljon sitä painetta oli. Se paine kun purkautui, niin takki oli aika tyhjä, kuvailee Virtanen kauden päättymisen jälkeisiä tunnelmiaan.

Kahtia revennyt joukkue tiivistyi yhtenäiseksi

Virtasen astuessa Jukurien koppiin tammikuussa eivät lähtökohdat pestille olleet helpot. Joukkue ajelehti pitkässä tappioputkessa ja joukkueen peli-ilme oli ollut vaisu. Virtanen huomasi joukkueessa heti alkuun kaksi asiaa, joihin hän halusi tarttua ja tehdä muutosta.

- Joukkue odotti jotain muutosta, sellaista uutta alkua ja se sai sen. Koin rehellisesti, että me ei oltu siinä kondiksessa, mitä olisi pitänyt olla, jotta pystytään pelaamaan sellaista lätkää, jota minä halusin meidän pelaavan, Virtanen kertaa.

- Porukka oli myös aika kahtia jakautunut. Sanotaan näin, että ennakolta alempien ketjujen pelaajat eivät kokeneet itseään tärkeiksi ja sitten taas osa kärkipelaajista oli omasta mielestään vähän liiankin hyviä. Siitä piti muodostaa joukkue ja sen kanssa me suurin työ tehtiin. Pohjapelaajia piti vähän rohkaista ja kärkipelaajia niin sanotusti tukistaa, että kyllä teidänkin täytyy nämä perushommat tehdä.

Ehkä isoin kehittynyt osa-alue sarvipäiden pelaamisessa kevään aikana oli puolustaminen sekä pahoin syksyllä sakannut alivoimapelaaminen. Virtanen näkee, että parantunut sitoutuneisuus ja joukkueen yhtenäistyminen olivat tuon kehityksen takana isoja asioita.

- Alivoimallakin se on ihan sama, että mitä sinne fläppitaululle piirtelee, jos et blokkaa laukauksia. Ei siellä kukaan loputonta määrää blokkaa kiekkoja valmentajan takia tai siksi, kun käsketään niin tekemään. Kyllä se blokkaa sen vieruskaverin takia. Joukkue kun tuli tiiviimmäksi, niin mielestäni sitä kautta myös puolustaminen ja alivoima paranivat.

Jukurien paikka playout-peleissä oli käytännössä varma jo Virtasen astuessa penkin taakse. Mikkeliläisryhmä käyttikin käytettävissä olevan ajan hyväkseen ja valmistautui kevään koitoksiin harjoittelemalla kovaa runkosarjan lopun tuloksienkin uhalla. Virtasen mielestä tämä valinta kantoi lopussa hedelmää ja toivat tavoitellun lopputuloksen.

- Siinä oli ollut paljon loukkaantumisia ja sen vuoksi osa pelaajista oli joutunut tosi isolle kuormalle, mikä varmaan näkyi. Sitten kun se oli käynyt selväksi, että playoutit tulee, niin me pystyttiin harjoittelemaan pelienkin uhalla. Kyllä minä näin, että sen sitoutuneisuuden ja yhtenäisen joukkueen ohella pelikondis oli erottava tekijä niissä playout-peleissä. Siihen kaveri ei pystynyt mätsäämään varsinkaan neljässä ekassa pelissä.

Kevään edetessä vastuu kentällä alkoi jakautua selvästi aiempaa tasaisemmin ja moni vähäisemmällä peliajalla aiemmin ollut pelaaja nousi esiin. Muun muassa Viljam Sandvik ja Severi Immonen ottivat vastuuta ja loistivat alivoimapelaajina.

- Jos haluat pelata kovatempoista lätkää, niin sitä ei tehdä kahdella ketjulla. Siihen tarvitaan neljä ketjua ja se, mistä olenkin tuossa lopussa erityisen onnellinen on se, että me oltiin neljän ketjun joukkue. Se oli semmoinen, mikä itseä lämmitti, Virtanen totesi.

Kovaa tempoa ja erilaisia rytmejä

Kevään harjoittelujakso ja lyhyt, sarjapaikan säilyttämiseen tähdännyt projekti loivat pohjaa sille, mitä Virtanen haluaa Jukurien olevan myös tulevalla kaudella. Selvää päämäärää varten rakennettu kovatahtinen rutistus on kuitenkin eri asia kuin pitkä kausi kaikkine vaiheineen, sen tietää myös Virtanen.

- Voittavien asioiden arvottaminen ja kaikkien pelaajien sitoutuminen olivat ne jutut, joita keväällä työstettiin. Jos me ei olla sitoutuneempia kuin kaveri, niin me ei saada kyllä mitään. Meillä nousi luistelukunto ja kamppailuvoima, mutta se ei riitä vielä, vaan sen pitää vielä aika paljon nousta. Toinen juttu on se, että mitä selkeämmäksi saadaan peliä, että miettiminen jää pois, niin se tulee myös nopeammaksi. Totta kai siihen auttaa vain oikein käytetty aika.

- Kaksi kuukautta koko pelin läpikäymiseen, voittavien tapojen opetteluun ja roolien löytämiseen on tosi lyhyt aika. Normaalistihan se kaksi kuukautta harjoitellaan kesällä ja sitten sinulla on vielä kahden kuukauden pre-season. Normaalisti siis käytännössä teet kolme-neljä kuukautta hommia ennen kuin pisteistä pelataan. Nyt me tehtiin kaksi kuukautta ennen playouteja. Käytiin kyllä kaikkea läpi, mutta nyt päästään käymään paremmin.

Sandvikin ja Immosen kaltaisten keväällä tasoaan nostaneiden pelaajien kohdalla Virtanen muistuttaa myös, että kovin työ vielä edessä päin.

- Pojat olivat kyllä tosi hyviä, mutta ehkä he kaipasivat myös sitä luottamusta ja turvaa minulta, että he saavat olla omana itsenään ja heistä tuntuu, että heitä tarvitaan. Seuraava haaste on sitten pitää se taso pitkän kauden ajan. Nyt se tapahtui kuukauden, mikä on ihan kiva, mutta jääkiekkokausi kestää sen seitsemän-kahdeksan kuukautta. Siinä on se seuraava hyppy heillä, muotoilee Virtanen.

Playout-otteluissa Pelicansia vastaan Jukurit pelasi Virtasen mukaan sellaista kiekkoa, jota hän haluaa nähdä jatkossakin. Tyytyväisyyteen ei kuitenkin tuudittauduta, vaan vaatimustasoa pitää vain kiristää entisestään.

- Sinänsä siinä meidän pelillisessä identiteetissä ja mitä halutaan olla, niin noissa playouteissa siinä onnistuttiin. Oltiin sitoutuneita, työteliäitä ja sitkeitä. Tuonnepäin sen pelin pitää olla, mutta vielä parempaa. Tuo on se tapa, millä haluan meidän pelaavan. Ollaan aktiivisia, mutta silti arvotetaan niitä voittavia asioita tosi korkealle.

- Jokainen tekee töitä omiin, ei menetellä kiekkoja väärissä paikoissa ja niin edelleen. Sanotaanko näin, että kaikki sitoutuvat siihen rakenteeseen ja niihin tapoihin, mitä vaaditaan, mutta sen sisällä pelurilla pitää silti olla tilaa olla peluri.

Kaasu pohjassa ei kuitenkaan voi pelkästään painaa ja siinä on Virtasen mukaan selvä kehityskohde pelaamisessa.

- Aktiivista ja kovatempoista lätkää haluan jäällä nähdä. Päästiin siihen jo nyt hyvin kiinni, mutta sitten tarvittaessa pitää olla myös erilaisia rytmejä. Vaikka halutaan pelata aktiivista lätkää, niin vastustaja voi haluta hidastaa sitä. Niissä hetkissä, kun ei olla omalla mukavuusalueella, niin niissä meidän täytyy olla vielä parempia.

"Nähtiin nyt, että miten sitä tulosta voi saada"

Jukurien tulevan kauden joukkueen rakentuminen on hyvässä vauhdissa ja sopimuksia on tällä hetkellä kasassa 22. Virtanen ei itse juurikaan ehtinyt pelaajavalintoihin vaikuttaa myöhäisen mukaan tulonsa vuoksi, mutta kevään perusteella on tyytyväinen tehtyihin sopimuksiin. Hän näkee joukkueessa potentiaalia menneellä kaudella nähtyä parempaan.

- Täytyy muistaa, että meillä oli paljon pelaajia, jotka pelasivat ensimmäistä vuotta tällä tasolla. Oli paljon nuoria pelaajia, joilla ei ollut roolia ja sitten myös paljon pelaajia, jotka olivat ensi kertaa kärkiroolissa tässä sarjassa. Nähtiin nyt, että miten sitä tulosta voi saada. Näen, että siinä meillä on hyvää rakennuspohjaa tulevaan, Virtanen arvioi.

Muutamia palasia palapelin isoihin ruutuihin on luonnollisesti vielä hakusessa, mutta tässäkin kohtaa Virtanen korostaa sisäisen kasvun merkitystä.

- Muutamia pelaajia vielä etsitään ja tietysti minulla on toiveita vielä tiettyihin rooleihin, joista vaikein on se maalintekijän rooli. Enemmän kuitenkin näen, että se kasvu, mitä nyt esimerkiksi Sandvik ja Immonen tekivät alivoimalla, niin sitä pitää jatkaa. Tuossa on kyllä pelaajia, joilla on siihen eväät. Se on tietysti myös valmennuksen tehtävä saada heistä irti se, mitä siellä on otettavissa.

Yhdestä keväällä nähdystä kenttäpelaajasta Virtanen oli erityisen tyytyväinen. Katsomossa tukensa antaneet kannattajat olivat Virtasen mukaan olivat joukkueelle kuudes kenttäpelaaja, jonka hän haluaa nähdä Let's Go Areenan lehtereillä myös syksyllä.

- Se kannattajien tuki oli erittäin hieno nähdä. Joukkue kasvoi siitä kannattajien mukana elämisestä. Paljon puhuttiin, että tässä sarjapaikan pitämisessä on niin paljon enemmästä kyse kuin vain meistä pelaajista ja valmentajista. Tietysti meidän pitää se kannattajien tuki jälleen ansaita, mutta kyllä se oli sellainen kuudes kenttäpelaaja meille.

Tulevaan, uran ensimmäiseen kauteen liigavalmentajana Virtanen lähtee näytönhaluisena. Kevään yhteistyöllä saavutetut esitykset kasvattivat uskoa ja sitä työtä hän haluaa jatkaa.

- Tämähän on siisti mahdollisuus. Tuskin meitä taaskaan rankataan muualle kuin viimeiseksi, niin lähdetään näyttämään, että yhdessä hyvin asioita tekemällä kaikki on mahdollista. Kovalla sitoutumisella ja arjen työllä saa kirittyä sitä eroa mikä tulee resursseissa ja sellaisessa. Sillä voi pienempikin seura pärjätä, Virtanen linjaa.