Bence Horvath on tehnyt jo ratkaisuja ja uhrauksia unelmiensa eteen jo nuorena. Jääkiekko oli nuoren miehen intohimo, mutta kotimaassaan Unkarissa lajin taso ei tukenut kehitystä.

- Kotikaupungissani jääkiekon pelaamiseen oli paremmat mahdollisuudet kuin jalkapallon, niin sen vuoksi ehkä päädyin jääkiekon pariin. Kaksivuotiaana olin ensi kerran luistimilla. Rakastan pelaamista ja haluan olla parempi pelaaja aina vain. Siksi tulin Suomeenkin, jotta pääsen pelaamaan kovalla tasolla, Horvath kertoo.

Kehityksen perässä nuoren unkarilaisen tie vei lopulta Suomeen keväällä 2019. Horvath pääsi näyttämään osaamistaan KalPan U16-joukkueeseen ja sillä tiellä hän on tänäkin päivänä. Kuopiossa ristesivät ensi kerran myös Horvathin ja nykyisin Jukureissakin häntä valmentavan Ville Jokisen tiet.

- Unkarissa kaikki oli hyvin. Koulu sujui ja pääsi pelaamaan jääkiekkoa, mutta taso ei ollut niin kova. Isän kanssa sitten puhuttiin, että jos haluan tulla hyväksi pelaajaksi ja tehdä uraa ammattilaisena, niin on lähdettävä ulkomaille. Ville oli silloin valmentajana KalPan U16-joukkueessa ja sinne tuli mahdollisuus mennä tryoutille. Sieltä pääsin sitten joukkueeseen, muistelee Horvath.

Vain 15-vuotiaana yksin vieraaseen maahan muuttaminen olisi kenelle tahansa haastava paikka ja sitä se oli myös Horvathille. Hän ei kuitenkaan ole katunut hetkeäkään lähtöpäätöstään.

- Ensimmäinen kuukausi oli silloin vaikea ja itkukin silloin tuli. Onneksi pääsin mukavaan perheeseen, jonka luona asuin. He auttoivat paljon ja olen todella onnellinen, että silloin pääsin asumaan heidän luonaan. Se kasvattikin kyllä paljon. Joutui vähän aikuistumaan jo nuorena,

- Se oli vaikea ratkaisu silloin lähteä, mutta onneksi lähdin. Eka kausi meni heti hyvin ja se antoi motivaatiota itselle. Sai myös hyviä kavereita ja elämästä Suomessa tuli helpompaa, kun en ollut yksin. Nyt olen jo kuudetta vuotta Suomessa ja on alkanut tuntua kuin olisin kotona yhtälailla kuin Unkarissakin, Horvath pohtii.

Yhteydenpito kotimaahan on nykyäänkin tiivistä runsaasta välimatkasta huolimatta ja Horvathin pelit ovat kotonakin tarkassa seurannassa.

- Perhe kyllä seuraa jokaisen pelin ja tammikuussa he tulevat käymäänkin täällä. Katsomaan vähän, että miten minulla elämä kulkee täällä. Joka päivä ollaan kyllä yhteyksissä ja puhutaan. Iskältä tulee aina välillä palautettakin, että mitä on tehnyt kentällä hyvin ja mitä vähän huonommin, Horvath naurahtaa.

Maajoukkuekarkeloista motivaatiota, liigadebyytti haaveissa

Horvath neljän Kuopiossa vietetyn kauden ja lyhyen Ruotsin visiitin kautta päätyi viime kaudeksi Mikkeliin. Vahvasti alkaneen kauden katkaisi ikävä loukkaantuminen, joka varjosti hyökkääjän kautta. Se jätti nälkää Horvathille alkavalle kaudelle.

- Alkukausi oli tosi hyvä, mutta sitten harjoituksissa polvi meni rikki ja olin muutaman kuukauden pois. Sen jälkeen oli vaikeaa, kun piti päästä takaisin rytmiin. Olen onnellinen siitä millaista apua sain seuralta ja että valmentajat luottivat minuun. Nyt kaikki fokus on tässä kaudessa ja halutaan olla kärkikahinoissa mukana.

Keväällä Horvath pääsi mukaan Jukurien liigajoukkueen harjoitusrinkiin, jossa harjoittelivat myös Pohjois-Amerikassa kiekkoilevat jukurikasvatit Henri Nikkanen ja Mikko Kokkonen.

- Se oli iso mahdollisuus itselle näyttää valmennukselle, että pystyn pelaamaan miesten mukana. Oli hienoa myös, kun mukana oli AHL-pelaajia. Se motivoi itseäkin joka päivä vain olemaan parempi, Horvath kuvailee.

Lisämotivaatiota tulevaan kauteen Horvathille toi myös maajoukkuekutsu, kun hän pääsi pelaamaan Unkarin riveissä olympiakarsintoja. Kolmessa pelaamassaan ottelussa Horvath merkkautti yhden syöttöpisteen.

- Slovakialla oli NHL-pelaajia, Kazakstanilla KHL-pelaajia ja oli kovavauhtisia pelejä. Se antoi itselleni paljon itseluottamusta, että pystyn pelaamaan miesten tasolla. Haluan pelata hyvin nyt U20-sarjassa ja toivottavasti joskus pääsen liigapeleihinkin. Tietysti toivottavasti pääsisi keväällä myös MM-kisoihin pelaamaan, Horvath kertoo tavoitteistaan.

Pelaamisen ohella Horvath opiskelee etäopintoina yliopistossa johtamista. Tällä hetkellä uraa suunnitellaan jääkiekko edellä ja tavoitteet ovat U20-joukkueen kapteeniksikin valitulla Horvathilla korkealla niin alkavan kauden kun tulevaisuudenkin suhteen.

- Pudotuspeleihin tavoitteena tietysti mennä, koska sehän on jääkiekkoilijan parasta aikaa. Haluan myös kapteenina olla näyttämässä esimerkkiä niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Maajoukkuepelejä haluaisin myös päästä pelaamaan lisää ja töitä tehdään myös sen eteen, että ehkä pääsisi liigadebyytin tekemään. Toivottavasti saan sen mahdollisuuden jossain vaiheessa, Horvath kertoo.

Kuuden Suomessa asutun vuoden aikana Horvath on myös hyvää vauhtia jo suomalaistunutkin. Kansalaisuutta hän ei ole vielä hankkinut, mutta puhuminen suomeksi sujuu ja Suomi maana on tehnyt unkarilaisnuorukaiseen suuren vaikutuksen.

- Mikkeli on ollut hyvä paikka jääkiekkoilijalle. Täällä on kaikki tarvittava, jos haluat ammattilaiseksi. Hieno halli ja hyvä valmennus on ollut. En nyt ihan vielä ehkä ole puoliksi suomalainen ja puoliksi unkarilainen, mutta Suomi on kyllä vienyt paikan sydämestäni. Jääkiekko on tietysti itselleni ykkösasia täällä, mutta tykkään esimerkiksi vuodenajoista Suomessa. Suomen talvi on hieno, kun vaikka kotona Unkarissa talvellakin on aika lämmin.

- Suomalainen kulttuuri on myös hyvä. Ja ruoka. Tykkään riisipiirakoista ja oikeastaan olen pitänyt ihan kaikesta suomalaisesta ruuasta, mitä olen maistanut, jatkaa Horvath nauraen.

Perjantaina Horvath pääsee kamppailemaan vanhoja tuttuja vastaan, kun sarjakauden avauksessa Jukurit saa vastaansa KalPan. Horvath odottaa jo innolla pääsevänsä pelaamaan Kuopiossa.

- On se aina erityistä pelata Niiralan montussa. Siellä haluaa näyttää entistä kovemmin, että olen kehittynyt pelaajana. Halutaan tietysti ottaa revanssi harjoituskaudelta ja aloittaa kausi voitolla, hyökkääjä päättää.