Jukurien ensimmäinen Mestis-mestaruus tuli heti avauskaudella. Nousijajoukkue oli runkosarjassa sijoittunut toiseksi TUTOn jälkeen ja lähti pudotuspeleihin ennakosuosikin asemassa. Puolivälieristä Diskosta vastaan Jukurit etenikin suoraan kolmella voitolla välieriin, jossa vastaan tuli Hermes. Kokkolalaisryhmä onnistui yhden kerran yllättämään jukurijoukkueen, mutta finaalipaikka irtosi silti 3-1-voitoin. Huikean avauskevään ja 3-2-otteluvoitoin valtaisan faniryhmän kannustamana mestaruuteen päättyneiden pudotuspelien tapahtumiin pääset tarkemmin vielä tutustumaan tässä artikkelissa.

Seuraavan kerran mestaruusjuhlia päästiin Mikkelissä juhlimaan heti seuraavana keväänä. Hermeksen ja KalPan mikkeliläisryhmä suorastaan pyyhkäisi tieltään matkallaan finaaliin, jossa sen haastajana oli KooKoo. Kouvolalaisjoukkueestakaan ei lopulta ollut Jukurien pysäyttäjäksi, vaan sarvipäät veivät kaikki kolme ottelua 5-1-lukemin ja pääsivät juhlimaan toista mestaruutta 4375-päisen ennätysyleisön edessä Kalevankankaalla.

Finaalihuumaa päästiin kokemaan Mikkelissä myös keväällä 2003. Tiukkojen Hermes -ja Sport-sarjojen kautta Jukurit selvitti tiensä kuitenkin finaaleihin Kiekko-Vantaata vastaan. Vantaalaisryhmä vei sarjan kaksi ensimmäistä ottelua nimiinsä ja se johti jo neljättäkin ottelua aivan viime hetkille, kunnes Pasi Järvinen tasoitti kamppailun ja Tero Koponen lopulta käänsi jatkoajalla sen Jukurien eduksi. Viidennessä finaalissa Petri Lehtonen pääsi puolestaan rajäyttämään ääriään myöten täynnä olleen Kalevankankaan huutoon 2-1-jatkoaikamaalillaan, joka varmisti Jukureille historian kolmannen mestaruuden.

Tämän jälkeen mestaruusjuhlia saatiinkin odotella kolme vuotta, kunnes keväällä 2006 parin edellisvuoden katkerat muistot päästiin huuhtomaan pois. Kevät oli kuitenkin täynnä tiukkoja taisteluita, sillä Jokipojat ja Hokki löivät tiukasti kampoihin, vaikka lopulta joutuivatkin taipumaan. Finaalisarjassakin Sport ryösti avauspelissä voiton Kalevankankaalta, mutta kolme seuraavaa vei kuitenkin Jukurit ja kapteeni Lasse Kanervan johdolla joukkue pääsi nostelemaan mestaruuspyttyä tällä kertaa Vaasan Kuparisaareen saapuneen suuren vieraskannattajien ryhmän edessä.

Tuon kevään jälkeen Jukurit eteni finaaleihin 2006-2007 ja 2010-2011, mutta joutui taipumaan molemmilla kerroilla. Keväällä 2013 mikkeliläisseura palasi lopulta mestaruuskantaan melko ylivoimasella esityksellä. Runkosarjaa dominoinut joukkue eteni pudotuspeleissä näytöstyyliin yli LeKin ja Jokipoikien finaaleihin KooKoota vastaan. Tulikuumien Mika Partasen ja Turo Asplundin johdolla se vei finaalisarjan myös suoraan kolmessa ottelussa ja pääsi mestarina haastamaan liigakarsinnoissa Ilveksen. Mikkeliläisryhmä tarjosi myös liigajoukkueelle hyvän haasteen, vaikka joutuikin lopulta taipumaan 4-1-otteluvoitoin.

Tuosta mestaruudesta käynnistyi finaalisarjojen putki, joka huipentui lopulta kahteen peräkkäiseen mestaruuteen. 2014-2015 Jukurit eteni tappioitta finaaleihin saakka, jotka huipentuivat lopulta Nestori Lähteen iskemään mestaruuden ratkaisseeseen 1-0-jatkoaikamaaliin viidennessä finaalissa. Viimeisellä Mestis-kaudella 2015-2016 mikkeliläisryhmä oli puolestaan hankaluuksissa puolivälierissä Kiekko-Vantaata vastaan ja käänsi sarjan lopulta vasta seitsemännessä ottelussa Eetu Kosken jatkoaikamaalilla. Tuon jälkeen jukuriryhmää ei enää pysäytetty ja Oula Palve täräytti neljännessä finaalissa Jukureille seitsemännen mestaruuden ratkaisseen jatkoaikaosuman.