13.09.2019 10:00

Kangasalusta haluaa johtaa rehellisesti ja avoimin kortein

Pekka Kangasalustalla oli edessään uuden uran etsintä, kun hänen pelaajauransa tuli päätökseensä kauden 2004-2005 päätteeksi.

Uusi urapolku aukesi lopulta melko nopeasti hänen aloittaessaan Ilveksen B-nuorten apuvalmentajana kaudella 2007-2008.

- Ilveksen silloinen valmennuspäällikkö Pakarisen Ilkka otti yhteyttä ja kysyi, että kiinnostaisiko lähteä mukaan. Ei siinä hirveän kauan tarvinnut miettiä. Siinä kun ensimmäisiin treeneihin meni, niin tuli fiilis, että tämähän on makeampaa kuin pelaaminen. Intohimo valmentamiseen syttyi nopeasti, Kangasalusta kertoo.

Seuraavalla kaudella Kangasalusta astui ensimmäistä kertaa päävalmentajan saappaisiin Ilveksen A-nuorissa. Ensimmäisellä kaudella joukkue jäi vielä pudotuspelien ulkopuolelle, mutta toisella kaudella Kangasalusta luotsasi tupsukorvat pronssille.

Kangasalustan mukaan jokaisen valmentajan uraa aloittelevan olisi hyvä valmentaa juniorijoukkueissa. Siellä pelaajien tavoin myös valmentajien on hyvä paikka ottaa askeleita kohti ammattilaisuutta.

- Aika hurjalta tuntuu, että pelaaja lopettaa ammattilaisuransa ja hyppää suoraan valmentamiseen. Pelaaminen ja valmentaminen ovat kuitenkin kaksi niin eri asiaa. Kaikki ne junnujen kanssa vietetyt tunnit on muokannut minua siihen, mitä nyt olen. Valmentajana tuskin koskaan on täysin valmis. Joka päivä oppii uutta ja ympäristöstä löytää uusia ideoita, se on ikään kuin jatkuvaa opiskelua, pohtii Kangasalusta.

Nykyinen jukuriluotsi kertoo nauttineensa erityisesti nähdessään nuorten pelaajien kehittyvän. Sama innostus pelaajakehitystä kohtaan on jatkunut tähän päivään saakka.

- Koen, että mitä paremmin pystyt liigatasolla auttamaan yksilöä, niin sitä enemmän se auttaa joukkueen pelaamista. Jos sinulla on huonot yksilöt, niin on ihan sama minkä taktiikan valitset, koska et sillä voittoja raavi.

- Vaikka joukkueena voitetaan ja hävitään, niin se on aina yksilö, joka sen tuloksen takana on tekemällä voittomaalin tai häviämällä jonkun kamppailun. Olen uran varrella pyrkinyt luomaan pelaajille sellaisen ilmapiirin, että voit saavuttaa tässä lajissa isoja asioita.

Vuodet ovat rauhoittaneet

Urallaan 301 liigaotteluakin pelannut Kangasalusta oli pelaajaurallaan kovaotteinen peruspuolustaja, joka painoi kentällä jatkuvasti sata lasissa. Samat, räiskyvät piirteet näkyivät hänen mukaansa myös valmentajauran alussa tekemisessä ja palautetta annettiin usein kovasanaisestikin. Vuodet ovat kuitenkin muovanneet valmentajaa rauhallisempaan suuntaan.

- Sen on oppinut tässä vuosien varrella, että kiihdyspäissään ei kannata mennä joukkueen eteen. Oppinut rauhoittumaan ja miettimään, että onko asia ihan näin kun se on päällimmäisenä mielessä. Monesti kun meinaa mennä antamaan kovempaa palautetta, niin pienen rauhoittumisen jälkeen ne asiat pystyy kertomaan rakentavasti, Kangasalusta toteaa.

- Tietysti joskus joukkuetta täytyy herätellä, mutta sekin tulee sitten vähän eri asioiden kautta. Jääkiekossa tai missä tahansa urheilussa mikään ei ole niin helppoa kuin itsetunnon lyttääminen, niin koittaa välttää sellaista henkilökohtaisuuksiin menemistä ja mielummin saada pelaaja ymmärtämään miksi noin kannattaa tehdä tai miksi noin ei kannata tehdä.

Kangasalustan johtamisfilosofiassa tärkeimpiä arvoja ovat rehellisyys ja avoimuus, jotka on opittu jo pelaajauran varrella. Hänen mukaansa ne helpottavat yhteisön työntekoa.

- Tietenkin aina miettii, että mitä menestyneet valmentajat tekevät oikein. Alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa ja Malmössä pelatessa minua valmensi Jortikan Hannu. Oli räiskyvä persoona, mutta tykkäsin siitä, että asiat eivät jääneet ainakaan epäselviksi. Välttämättä sellainen johtaminen ei nykypäivän jääkiekossa toimi, mutta sieltä tuli kuitenkin sellainen hyvä ajatus miten kannattaa olla rehellinen pelaajille, Kangasalusta muistelee.

- Mielestäni se selkeyttää työntekoa paljon, kun olet rehellinen ja sanot asiat suoraan. Olen siitä tietysti koittanut löytää sellaisen muodon, että antaa sen palautteen rakentavasti. Pelaaja tietää mitä tehdään hyvin ja mitä huonosti, mutta itsetuntoa ei lytätä. Hyvä fiilis täytyy olla ja pelaajat uskaltavat tulla puhumaan minulle. Silloin me vaikutetaan yhdessä asioihin.

"Päätettiin, että mennään rehellisesti ja jos lähtö tulee, niin sitten tulee"

Yksi Kangasalustan arvomaailmaa hyvin kuvaavista episodeista tapahtui talvella 2014. Tuolloin Kangasalusta luotsasi toista kauttaan Kiekko-Vantaan Mestis-joukkuetta. Joukkueeseen oli syksyllä liittynyt yhteistyön merkeissä viisi korealaispelaajaa, joista kaikkien taso ei kuitenkaan riittänyt Mestis-peleihin.

Seurajohdon puolelta tuli kuitenkin vaatimuksia pitää kaikkia korealaispelaajia kokoonpanossa, mutta Kangasalusta piti päänsä olla peluuttamatta tasoltaan riittämättömiä pelureita. Tämä lopulta johti siihen, että hyvin sujuneista peliesityksistä huolimatta Kangasalusta sekä hänen apuvalmentajansa Tero Määttä saivat potkut.

- Painetta tuli päivittäin ja tietyt tahot yrittivät saada päätäni kääntymään. Koin, että pelaajat, jotka eivät ole edes Suomi-sarjatasoa, niin olisivat kokoonpanossa. Vastaavasti sitten esalindellit ja markushännikäiset olisivat istuneet katsomossa, Kangasalusta valottaa.

- Se oli minun henkilökohtainen päätökseni apuvalmentaja Määtän kanssa. Päätettiin, että mennään rehellisesti ja jos lähtö tulee, niin sitten tulee. Pelattiin siinä vaiheessa kauden parasta kiekkoa. Voitettiinko edellisessä kotipelissä KooKoo 6-1 ja sitten tulee kutsu toimistolle ja kenkää. Se oli jopa vähän koomista.

Kangasalusta oli kuitenkin voittanut ratkaisuillaan pelaajat puolelleen. Seuraavassa ottelussa Kiekko-Vantaa kohtasi TUTOn ja aloituskiekon pudottua jäähän kukaan pelaajista ei protestina aloittanut pelaamaan.

- Palaute, mitä siitä rohkeudesta seisoa omien arvojen takana tuli, niin oli aika palkitsevaa. Pelaajathan sitten seuraavassa pelissä protestoivat, kun aloituskiekon tippuessa kukaan ei lähtenyt pelaamaan. Silloin kun siitä kuulin, niin tuli fiilis, että oikein tehtiin. Se tapaus oikeastaan kuvastaa minua, että kävi miten kävi, niin ei lähdetä nuoleskelulinjalle, summaa Kangasalusta.

Rajallisilla resursseilla toimineessa vantaalaisryhmässä vietetyt puolitoista kautta olivat Kangasalustan mukaan muutoinkin opettavaista aikaa.

- Se oli kova korkeakoulu. Ensimmäisenä vuotena oltiin Bluesin, Jokereiden ja HIFK:n farmijoukkue ja pelaajia taisi käydä seitsemisenkymmentä. Toisella kaudella siihen sitten lisäksi tuli korealaisia mukaan, niin joka päivä oli eri joukkue. Pienillä resursseilla kun mentiin, niin välillä tuntui, että tekee joukkueenjohtajan ja huoltajankin hommia. Bussia ei sentään tarvinnut ajaa, mutta se oli opettavaista aikaa, Kangasalusta hymähtää.

- Siellä ehkä oppi sillä tavalla suodattamaan semmoisia ajatuksia päästä pois, mitkä eivät ole merkitseviä kokonaisuuden kannalta. Ennen sitä kantoi kaikki maailman murheet harteillaan, mutta silloin alkoi katsomaan mikä on oleellista siinä hetkessä ja sulki merkityksettömät asiat pois.

​​​​​​​

"Täällä on urheilijan hyvä olla"

Kangasalustalle on alkamassa nyt toinen kausi Liigassa päävalmentajana. Viime kausi päättyi tuloksellisesti pettymykseen Jukurien jäädessä toiseksi viimeiselle sijalle. Alkavalle kaudelle lähtökohdat ovat hänen mukaansa viime kautta paremmat, kun hän on päässyt olemaan joukkueen mukana alusta alkaen.

- Sitä kautta olen päässyt tuomaan omaa ajatusta mukaan, että minkätyyppistä pelaajaa joukkueeseen tarvittaisiin. Pelihän menee koko ajan nopeammaksi ja tilaa sekä aikaa on vähemmän, niin nopeaa pelipäätä ja jalkaa tuohon on pyritty löytämään. Pelit sen sitten tietysti näyttää kuinka siinä onnistuttiin, mutta ne oli omat näkemykset, mitä tarvitaan.

Jukuriluotsi toivoo näkevänsä kentällä rohkeasti pelaavan joukkueen. Kaukaloon ei pidä mennä pelkäämään virheitä, vaan nauttimaan pelaamisesta.

- Haluan, että jätkät uskaltaa pelitilanteissa olla rohkeita ja laittaa itsensä likoon. Jos me halutaan pudotuspeleihin, niin meidän pitää tiettyjä rajoja ylittää. Puhtaasti seiftiä pelaamalla me ei pitkälle pötkitä. Se on sitä pelaajan rohkeuden luomista, että pelitilanteissa pystyttäisiin parhaimpaan suoritukseen, kuvailee Kangasalusta.

- Osa pelaajista uskaltaa tarttua niihin oppeihin ja osa ei. Pelaajissa ei tänä päivänä hirveästi eroa fyysisesti ja taidollisesti ole pelaajaprofiileista riippuen tietysti. Jotkut vain uskaltavat ottaa sen henkisen stepin ja nauttia jäälle menemisestä. Olla vähän kuin sirkustähti, jota kaikki tulevat katsomaan, kun heität ne temput siinä. Sitä tuossa yrittää myydä pelaajille, että ei sinne kannata virheitä mennä pelkäämään, koska niitä tulee väkisinkin. Joskus pitää ottaa yksi askel taakse, jotta pääsee kaksi eteenpäin.

Runkosarjan 60 pelin rypistys on kova haaste niin pelaajalle kuin valmentajallekin. Kangasalusta muistuttaa, että asenteen ja peli-ilmeen on kuitenkin säilyttävä läpi kauden energisenä. Hän itse pyrkii olemaan esimerkkinä joukkueelle.

- Pidän tärkeänä sitä, että olet energisenä joukkueen edessä kopissa ja harjoituksissa, ettei omalla olemuksellaan tuo sellaista laiskuutta ja välinpitämättömyyttä joukkueeseen. Jos menet silmät ristissä tuonne, etkä saa itsestäsi mitään irti, niin kyllähän pelaajat sen aistii. Osa voi langeta sitten samalla tasolle.

Jukureissa henkisiä voimavaroja pitkää kautta varten on pyritty lisäämään vahvistamalla valmennusporrasta kahdella henkisellä valmentajalla. Kangasalusta näkee henkisen puolen harjoittelun yhtä tärkeänä kuin fyysisenkin puolen.

- Toivoisin, että pelaajat näkisivät siinä mahdollisuuden kehittyä ja hyödyntäisivät heitä. Kun siinä on ammattilainen pöydän toisella puolella, niin kyllä se osaa herättää ajatuksia ja voi tehdä sinusta paremman urheilijan. Se vaatii toki sen, että pelaaja heittäytyy siihen juttuun ja on aidosti mukana. Yhtälailla kun menet puntille ja haluat vahvemmat jalkalihakset, niin tuossa sinun pitää haluta olla henkisesti vahvempi.

Kangasalusta on ollut tyytyväinen kaiken kaikkiaan Mikkeliin toimintaympäristönä. Paikoilleen ei kuitenkaan ole varaa jäädä, vaan toimintaa on pyrittävää kehittämään jatkuvasti.

- Kun katsoo näitä fasiliteetteja, niin kyllähän täällä on urheilijan hyvä olla. Ei liiemmin isoja houkutuksia, kuten vaikka Helsingissä. Täällä pystyy panostamaan sataprosenttisesti urheiluun. Tämä on hyvä paikka pelaajan olla ja nuoren pelaajan tulla, koska urheilu on keskiössä ainakin meidän yhteisössä.

- Kehittyminen on se, mitä halutaan joka sektorilla tapahtuvan. Tämä on neljäs vuosi sarjassa, niin tietysti kärsivällisyys ja realismi pitää olla mukana. Täytyy myös pitää huolta junioripuolesta ja omasta pelaajatuotannosta. Ei kaikkea saa parissa vuodessa. Jos miettii vaikka jotain Ilvestä, joka on nyt ihmisten huulilla, niin kuinka monta vuotta olivat ihmisten sylkykuppina. Se vaatii kärsivällisyyttä ja työteliäitä ihmisiä, jotka aidosti välittävät yhteisöstä.

Henkilökohtaisella tasolla Kangasalusta tavoittelee myös kehittymistä valmentajana.

- Enhän minä ole valmentajana saavuttanut vielä mitään. Progressiivisesti koitetaan kehittää itseä. Ainahan sitä haluaisi olla kauden päätteeksi olla pokaaleita nostamassa, koska voitostahan tätä hommaa tehdään. Tämä vuosi on taas yksi askel kehitykseen. Paljon puhutaan englantia kopissa ja jos joskus ulkomailla haluaa valmentaa, niin se on askel eteenpäin sen suhteen. Se on elinehto, jos haluat olla ihan huippuammattilainen ulkomaan sarjoissa.