La 20.10. 17:00 VS.

Haastattelussa urheilujohtaja Tommi Kerttula - Kausi pakettiin ja kohti tulevaa!

Jukureiden nettisivuilla julkaistaan urheilujohtaja Tommi Kerttulan kaksiosainen haastattelu, joista ensimmäisessä osassa käydään läpi viime kautta. Toisessa osassa, joka julkaistaan juhannuksen jälkeen, luodaan katseita tulevaisuuteen.

Jukureiden nettisivuilla julkaistaan urheilujohtaja Tommi Kerttulan kaksiosainen haastattelu, joista ensimmäisessä osassa käydään läpi viime kautta. Toisessa osassa, joka julkaistaan juhannuksen jälkeen, luodaan katseita tulevaisuuteen.

Suomalainen jääkiekkoilu nukkuu tällä hetkellä kesäunta. Kauden päättymisestä on jo vierähtänyt tovi, mutta syksykin on vielä kaukana.

Mikkelin Jukureiden kausi 2013-2014 oli melkoinen vuoristorata. Talvella nähtiin pohjakosketuksia, mutta keväällä kaulassa olivat hopeamitalit. Joukkueen urheilujohtajalle Tommi Kertulalle jäi kaudesta kaksijakoiset tunnelmat.

- Viime kaudesta jäi kaksijakoiset fiilikset. Lopputulos kauden "matkaan" nähden oli hyvä, mutta itse "matka" oli monin osin vastenmielinen ja raskas, mutta opettavainen. Vaikeudet paljastivat aika paljon eri asioita Jukureista ja sitä ympäröivästä yhteisöstä niin hyvässä kuin pahassa. Meillä oli kasassa mestaruusryhmä ja laadukas valmennus, joten tulos oli siksi vain hyvä - ei erinomainen. Viime kautta on perattu tarkkaan sekä urheilu- että euromielessä.

Kausi alkoi Jukureiden osalta joulukuussa lähes alusta, kun Jarno Pikkarainen sai väistyä ja peräsimeen astui Antti Pennanen. Pennasen alku oli vaikea, mutta lopulta viikinkipaidoista kasvoi voittava joukkue.

- Kautta ei voi erottaa yksinäiseksi palaseksi, vaan se on jakso isompaa kokonaisuutta. Mestaruuskauden voiton siemen kaivettiin nähdäkseni sitä edeltävän kauden pettymyksestä. Menneen kauden vaikeudet juontavat juurensa mestaruuteen ja ennen sitä sekä sen jälkeen tehtyihin päätöksiin / tekoihin. Alkukautta leimasivat innostumisen puute ja alisuorittajia oli liikaa etenkin jatkaneessa vanhassa kaartissa poislukien Pentti Nöyränen ja Toni Hyvärinen. Lisäksi Pikkarainen jäi ehkä liian yksin, kun apuvalmentaja Turunen oli kaksi kuukautta sairaslomalla.

- Loukkaantumisia oli kauden aikana rutosti enemmän kuin vuosi sitten. Valmentajan vaihdos kauden kolmasosan jälkeen on aina kriisi ja romutti monia suunnitelmia. Lopussa Pennanen ja Turunen saivat pelin kuntoon ja uudet pelaajat tulivat hyvin sisään vailla sielunlommoja menneistä ongelmista. Tästä kokonaisuudesta plus ripaus onnea syntyi kauden kiinnostavin kasvutarina, Kerttula kuvailee.

- Johtamisen kannalta haasteita toivat organisaatiomuutokset ja kasvu: kauden alussa tuli uusi TJ, elokuussa uusi joukkueenjohtaja ja joulukuussa uusi päävalmentaja. Itse tein päätöksen jatkamisesta heinäkuun lopussa. Ei saatu täysin orkesteria soimaan samaan tahtiin myöskään kaukalon ulkopuolella, mutta nyt tätäkin asiaa on työstetty parempaan suuntaan. Vuorovaikutusta ja yhteistyötä pitää parantaa monella eri tasolla. Rooleja on nyt pyritty selkeyttämään.

Kabinettipeliä ja vaikeuksia kotiluolassa

Yksi mikkeliläisten kompastuskivi olivat kotiottelut. Varsinkin otteluiden loput olivat vaikeita, kun usein johtoasema kääntyi tasatilanteeseen. Jatkoajat ja voittolaukaukset olivat Kalevankankaalla enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

- Innostumisen puute vaivasi alkuun. Se oli sellaista pientä löysää jota silmä tuskin huomaa, ja jota urheilija tuskin itse kokee tai aistii. Se pieni löysä teki kuitenkin eron tasapelien ja voittojen välillä. Sen jälkeen meni pelaajilta itseluottamus ja sitä seurasi häpeän tunteet, jotka konkretisoituvat etenkin kotipeleissä. Häpeä on inhimillistä ja se on luotu ihmisen suojamekanismiksi. Urheilussa se kuitenkin passivoi ja pienentää suorittamisen kehää. Tästä syystä saimme rennomman suorituksen ulos vieraspeleissä. En syytä ketään, mutta kotiyleisön ja joukkueen vuorovaikutus ei ollut kunnossa. Sarvisclub tosin hoiti hommansa tyylillä.

Koko suomalainen jääkiekkoiluväki sai kauden aikana ihmeteltävää erilaisten kabinettipäätösten johdosta. Vaikuttiko tämä joukkueen tekemiseen?

- En usko, että se näkyi pelaajien tekemisissä mitenkään, tai ainakaan sellaista palautetta ei ole tullut korviini pukukopistamme eikä muualtakaan Mestis-joukkueista. Pelaajille isoin juttu on elää hetkessä, ylittää itsensä ja voittaa. Uskottiin koko ajan vain Mestiksen mestaruuteen.

- Enemmän kabinettisäädöt vaikeuttavat seurajohdon tekemisiä, muun muassa urheilujohtajan pitää ennakoida tulevaisuutta. Kaikki tekeminen on suureksi osaksi valmistautumista ja suunnittelua tulevaan, ja jos valmistautumista romuttavat päätökset muuttuvat matkalla, tottakai sillä on vaikutusta.

- Uskon, että kaikista suurin vaikutus jääkiekossa tehdyillä 2000-luvun päätöksillä on kuitenkin maksavaan yleisöön, tukijoihin ja mediaan. Moni puhuu Mestiksen kohtalosta, mutta ei Liigakaan mikään auvoisuuden keidas ole. Siellä on HIFK ja Kärpät joihin on imua, jotka kiinnostavat ja joilla on resursseja.

Kerttula uskoo, että liigassa resurssit tulevat pienenemään, mikä antaa mahdollisuuden myös Jukureille.

- Sitten on Lukko, jonka taustalla on nerokasta bisnestä, ja sen takaamat valtavat resurssit sekä laadukas valmennus muttei paljon laajempaa kiinnostusta. Muut organisaatiot tulevat taistelemaan elämästä ja hakevat jonkunlaista menestystä kerran viiteen kauteen. Liigassa on paljon auringonlaskun organisaatioita. Resurssit siellä tulevat pienenemään ja tämä antaa KooKoolle ja Jukureille mahdollisuuden.

- Jukureilla on mahdollisuus varmasti nousta, se ei huoleta tippaakaan. Enemmän huolettaa se, että miten Liigassa toiminnan jatkuvuus turvataan. Ammattiurheilu ylipäätään Suomessa voi tällä hetkellä huonosti.Jääkiekko on kallista ja Oy Suomi Ab elää taantumassa. Se on huono yhtälö.

Kevät toi menestystä

Jukurit lähti pudotuspeleihin runkosarjan seitsemänneltä sijalta. Ennakkosuosikin paineet siis jaettiin muille joukkueille. Kausi näyttikin päättyvät jo puolivälierissä Sportia vastaan, mutta joukkue nousi upeasti kahden voiton takaa-ajoasemasta ohi. Sama toistui myös välierissä TuToa vastaan.

Finaalissa vastaan luisteli rakas vihollinen Kouvolan KooKoo. Vaikka viikinkilauma taisteli hyvin, vastustaja osoittautui lopulta paremmaksi. Vaikean kauden jälkeen hopea ei kuitenkaan ole häpeä. Mutta mikä oli huippukevään salaisuus?

- Hyvä joukkue ja koko kauden kestänyt moraali. Joukkueen ydin oli riittävän vahva ja pelaajat tekivät laadukkaasti töitä. Se antoi mahdollisuuden siihen, että joukkuetta voitiin muokata viime hetkille saakka. Uudet pelaajat olivat omassa roolissaan riittävän hyviä. Valmennus voitti valmennuksen Sport-sarjassa ja pelaajat uskoivat asiaansa. TuTo-sarjassa Jukureiden leveys ja Setänen olivat ratkaisevassa roolissa. KooKoolta mitään poisottamatta mestaruus meni kuitenkin halvalla, koska oltiin fyysisesti että henkisesti aika loppu. Onnellakin oli osansa jokaisessa ottelusarjassa.

- Urheilussa hienoa ovat ilmiöt ja yhteisöllisyys. Vaikka itku ei ollut kaukana finaalitappion jälkeen, oli silti hienoa nähdä kuinka Kouvolassa lukuisten pettymysten patoutumat purkautuivat infernaalisena hurmoksena.

Pelaajahankinnat pääosin onnistuneita

Jukurit aloitti joukkueen kasaamisen jo hyvissä ajoin keväällä. Pelaajahankinnat onnistuivatkin pääosin melko hyvin, vaikka maalivahtipuolen kanssa oli ongelmia syyskaudella.

- Kaikki on suhteessa pelaajabudjettiin. Saimme markkinoilta ihan uskottavan joukkueen jalkeille. En lähde yksilöimään pelaajia, mutta pääosin olin tyytyväinen kaikkiin uusiin pelaajiin. En kaikkiin, mutta suureen osaan. Olen itse itseni kriittisin arvioija, ja totta kai nyt tekisin jotkut päätökset toisin.

-Tammikuun jälkeen tulleet pelaajat täyttivät rooliodotukset ja toivat sen mitä odotettiin etukäteen. Toki haettiin yhtä kiekollista rightin pakkia, mutta ei löydetty vaikka kuinka etsittiin.

- Maalivahtien kanssa hapuiltiin syyskausi. Maalivahtien osalta ei voi olla tyytyväisiä, mutta fakta on, ettei myöskään pystytty auttamaan heitä riittävän hyvin. Setänen torjui runkosarjan lopun hyvin, voitti kaksi playoffs-sarjaa ja hävisi yhden.

Entä ylitettiinkö pelaajabudjetti?

- Mestaruusjoukkueen runko, joka jatkoi oli noin 30-35 tonnia kalliimpi ja toi siten painetta pelaajabudjettiin. Kauden aikaiset tapahtumat kuten lukuisat loukkaantumiset isoimpana sekä Iiro Memosen ja Petteri Similän potkut pienempänä tekijänä toivot noin 50.000 euron loven jään tasolle.

- Pelaajabudjettimme nousi mestaruusvuodesta 50.000 eurolla. Se oli bruttopalkkojen osalta 350.000 ja siinä pysyttiin. Pelaajabudjetti ylitettiin ainoastaan loppukauden pelaajavuokrien osalta, jotka olivat noin 20.000EUR. Lisäksi varuste-, majoitus- ja terveydenhoitokulut nousivat yli budjetoidun. Tämä johtui osaksi kasvaneista pelimääristä.

Entä hankinnat kohti uutta kautta? Millainen tulee olemaan joukkueen vaihtuvuus?

- Kaikkia hankintoja punnitaan suhteessa kokonaisuutteen yhdessä valmennuksen kanssa. Pelaajien vahvuudet, persoona, rooliodotukset ja palkkapyyntö määrittelevät päätöksiä. Tällä hetkellä on "ostajan markkinat" ja paljon pelaajia on tarjolla. Mutta pitää muistaa, että syksyllä tilanne voi olla toinen. Nyt on kuitenkin hyvä pitää pää kylmänä ja muistaa, että joukkue on valmis vasta siirtorajalla.

- Joukkueen vaihtuvuus on aika iso, ja se tuo omat haasteensa. Viime viikolla pidettiin ”team building ”päivä teatteritaiteen ammattilaisten johdolla, ja uskon, että se lisäsi luottamusta pelaajien kesken ja auttoi ryhmäytymisen prosessissa.

Hyvää juhannusta kaikille!