Toni Lydman palaa kiekkohommiin uudessa roolissa täynnä intoa - "Sitä olisi varmaan katunut, jos ei olisi lähtenyt yrittämään"

Vielä vuosi sitten Toni Lydman ei olisi osannut ajatellakaan olevansa ammattilaisvalmentajan tehtävissä. Hieman yllättäenkin eteen tuli kuitenkin tarjous, joka sai myös taukoa kiekosta peliuransa jälkeen pitäneen puolustajakonkarin innostumaan jälleen. Nyt hän odottaa innolla alkavaa liigakautta ja sitä, että pääsee jakamaan tietotaitoaan eteenpäin Jukurien pelaajille.

Toni Lydman haluaa tarjota työkaluja etenkin Jukurien puolustuspelaamisen kehittämiseen.

Toni Lydman haluaa tarjota työkaluja etenkin Jukurien puolustuspelaamisen kehittämiseen.


Jukurien päävalmentaja Olli Jokiselle oli selvää jo peliuran loppupuolella, että uran jälkeen valmennustehtävät kiinnostavat ja hän alkoi katselemaan pelejä ikään kuin valmentajan näkökulmasta jo tuolloin. Toisilla palon löytäminen toisenlaista roolia varten vie enemmän aikaa. Heihin lukeutuu myös tulevaksi kaudeksi Jukurien valmennusryhmään liittyvä Toni Lydman.

Lydmanin pelaajaura loppui käytännössä keväällä 2013 tulleeseen aivotärähdykseen, vaikka lopullisen päätöksen lopettamisesta hän teki vasta seuraavana syksynä. Ratkaisu ei ollut helppo ja tuossa vaiheessa puolustajakonkari ei vielä osannut ajatellakaan jääkiekon parissa muissa tehtävissä jatkamista.

- Lopettamispäätöstä edeltänyt kesäkin meni siten, että toisena päivänä mietti jatkamista ja toisena taas tuntui, että lopettaminen on hyvä päätös. Fyysisesti olisin voinut vielä pelata, mutta oli se ihan hyvä päätös. Ekan vuoden lopettamisen jälkeen mietin, että pitäisikö vielä pelata ja siinä tuli vielä muutama kyselykin pelaamaan, niin teki vaikeaksi sen päätöksessä pysymisen. Oli aika vaikea hypätä pois pelihommista, mutta en silloin kyllä vielä miettinyt valmentamista.

Lopettamisen jälkeen jääkiekko jäi hieman sivuosaan Lydmanin elämässä ja hän keskittyi enemmän perhe-elämään. Tuloksia hän seurasi NHL:stä ja katsoi myös joitakin otteluita. Hyväntekeväisyystapahtumat ja satunnaiset harrastevuorot saivat miehen myös jäälle.

Ensimmäisen todellisen sysäyksen kohti nykyistä uraansa Lydman koki kuutisen vuotta sitten, kun hän toimi kauden 2014-2015 HIFK:n junioreissa valmennustehtävissä. Vielä tuolloin aika ei ollut Lydmanin omien sanojen mukaan kypsä, mutta kipinän tuo kausi jätti kuitenkin kytemään puolustajan sisälle.

- Olin HIFK:ssa mukana junioripuolella vuoden verran, mutta en ollut silloin vielä valmis sitoutumaan siihen hommaan. Siinä kuitenkin näki vähän mitä se voisi olla ja myös huomasi, että itsellä voisi ollakin jotain annettavaa. Sai treenaamaan pojat sellaisia asioita, mitä tarvitsee ja korjaamaan jotain juttuja, jotka omasta mielestäni olisi voinut tehdä paremmin.

Tunnusteluista nopeasti konkretiaksi

Jokinen ja Lydman ovat tunteneet toisensa pitkään kaukalon ulkopuolellakin. Lydmanin osaamisesta vakuuttunut Jokinen oli jo aiemmin tunnustellut ystävänsä kiinnostusta valmennushommiin, mutta konkreettiseksi asia muuttui ehkä hieman odotettuakin nopeammin keväällä.

- Oltiin jo viime kesänä pelaamassa tennistä yhdessä ja nyt myös kun Olli on ollut Suomessa, niin siinä puhuttiin myös peleistä. Kauden päätyttyä puhuttiin vielä enemmän. Olli oikeastaan aluksi kysyi, että kiinnostaisiko jossain vaiheessa tulla hommiin, kun hänelläkin on vielä pari vuotta sopimusta tänne.

- Krivokrasovin lähtö tuli kuitenkin siinä yllättäen, niin sitten Olli kysyikin, että mitä jos tulisit jo ensi kaudeksi. Kyllä sitä pari viikkoa piti miettiä, koska onhan se iso muutos. Toisaalta oli vaikea sanoa ei, kun valmennushommat ovat alkaneet tässä viimeisen vuoden aikana kiinnostamaan

Pienen harkinnan jälkeen Lydmankin näki edessään houkuttelevan mahdollisuuden, josta ei voinut kieltäytyä.

- Itse ei ehkä vieläkään niin tosissaan ajatellut sitä valmennushommaa, mutta Olli oli sitä mieltä, että minulla olisi annettavaa. Viimeinen sysäys oli ehkä sitten se, että perheeltä sai myös suostumuksen, vaikka he jäävätkin Espooseen. Tämä on niin hieno mahdollisuus, että sitä olisi varmaan katunut, jos ei olisi lähtenyt yrittämään.

Viime kaudella Lydman seurasi Jokisen päävalmentajapestin innoittamana kotimaistakin jääkiekkoa aktiivisemmin kuin vuosiin, joten pientä pohjatyötäkin hän oli ehtinyt uutta pestiä varten tekemään.

- Kyllähän se kiinnosti jo lähtökohtaisesti, kun Olli aloitti päävalmentajan hommat. Muutama vuosi tässä mennyt, että oikeastaan vasta pudotuspeleissä alkanut Liigaa katsomaan. Nyt sitten varsinkin tuossa runkosarjan loppupuolella ja pudotuspeleissä tuli lähes kaikki Jukurien pelit katsottua. Oli piristävää nähdä välillä muitakin pudotuspelijoukkueita kuin ne, mitkä yleensä. En muista, milloin viimeksi olisin noin monta matsia katsonut.

Innolla uuteen rooliin

Lydman aloitti työnsä Jukureissa kesäkuun alussa ja ehti ottamaan uuteen rooliin sekä joukkueeseen tuntumaa yhteisharjoittelun viimeisillä viikoilla. Paluu jääkiekon pariin uudenlaisessa roolissa tuntui 44-vuotiaasta kiekkokonkarista innostavalta.

- Hauskaa on alku ainakin ollut. Innoissaan olen kyllä, kun sen verran taukoa ollut jääkiekon parissa työskentelystä. Mukava olla takaisin hallilla, vaikka ei samoissa hommissa ollakaan kuin aiemmin. Paljon on uutta opeteltavaa itselläkin taas.

- Onhan tämä aika erilaista. Pelivuosina joutui itse keskittymään fyysiseen puoleen, lihashuoltoon ja muuhun, kun taas nyt se ei ole niin välttämätöntä, kun seisoo penkin takana peleissä. Enemmän joutuu nyt ehkä miettimään kokonaisuuksia, kun ennen vaan simppelisti kuunteli ohjeita ja teki niiden mukaan parhaansa peleissä. Nyt koitetaan antaa vinkkejä, miten saadaan jätkistä kaikki irti ja kehitystä sekä uusia ideoitakin heille.

Tulevan kauden joukkueestakin Lydmanille jäi positiivinen ensituntuma. Joukkueesta aisti hänen mukaansa hyvän tekemisen meiningin.

- Täällä on hyvä meininki ja jätkät tuntuvat olevan innoissaan. Kesätreenit eivät ole aina pelaajille niitä mukavimpia, mutta täällä tuntuu olevan positiivinen meininki. Nuoret pelaajat ovat menneet eteenpäin viime vuodesta ja sitten kun pelaaja huomaa itsessään kehitystä, niin se ruokkii entisestään treenimotivaatiota. Silloin heidän kanssaan on aika helppo touhuta, kun he itsekin haluavat paremmiksi.

Lydmania uuteen rooliin ja joukkueeseen sopeutumisessa auttaa se, että rinnalla on tuttu päävalmentaja, joka on tuonut Lydmanillekin peliuralta tuttua tyyliä mikkeliläisryhmään. Lydman pelasi NHL:ssä koko 2000-luvun uransa päättymiseen saakka lukuunottamatta työsulkukauden 2004-2005 visiittiä HIFK:ssa, joten pohjoisamerikkalaiset toimintatavat ovat hänelle hyvin tuttuja.

- Luulen, että tämä on minullekin vähän tutumpaa, kun Olli on tuonut tuota tyyliä Pohjois-Amerikasta. Siitä on kuitenkin aikaa, kun olen viimeksi Euroopassa tai Suomessa pelannut. En tiedä olisinko vielä pystynyt muiden valmentajien kelkkaan lähtemään. Ei sillä, että olisi kukaan kysynytkään, mutta olisi ollut varmasti vaikeampi mennä vaikka sellaiseen perinteisempään eurooppalaiseen valmennustyyliin, Lydman pohtii.

Pienillä vinkeillä apua puolustuspelaamiseen

Valmentajakokemus Lydmanilla on ohut ja hän tiedostaa uudessa roolissa olevan opeteltavaa. Taustalta löytyy kuitenkin pelaajana runsaasti maajoukkue-edustuksia sekä 902 ottelun mittainen NHL-ura, joista Lydman uskoo pystyvänsä ammentamaan paljon.

- Onneksi peliura on ollut ihan kattava koulutus jääkiekon maailmaan. Omalla kohdallahan se haaste on juuri se, että miten niitä työkaluja saisi siirrettyä eteenpäin. Itse jos on nuorena jotain oppinut, niin ne on olleet tavallaan itsestään selviä juttuja, joita ei tule ehkä tässä alussa edes mieleen mainita, vaikka kannattaisikin. Olen sitä mieltä, että pienet asiat ovat kuitenkin niitä, jotka loppuviimein ratkaisevat pelejä. Sellaiset pienet oivallukset ja yksityiskohdat pelin sisällä ovat tiukoissa peleissä ratkaisevia.

Puolustajan roolissa pelaajauransa tehneen Lydmanin vastuualueena valmennusryhmässä onkin juuri puolustus -ja alivoimapelaaminen yhdessä Vesa Surenkinin kanssa.

- Sellaisia pikkuvinkkejä pikkujuttuihin varsinkin puolustuspelaamisessa pystyn varmasti antamaan, joita ei välttämättä edes katsomoon huomaa. Ne on sellaisia asioita, joita ei itsekään osannut nuorempana ehkä ajatella. Niitä on oppinut vanhemmilta pelaajilta ja itse vähän kantapään kautta. Uskoisin, että sellaisia juttuja tulee sitä mukaan, kun niitä näkee, että tässä voisikin tehdä näin.

- Kamppailupeliin pitää satsata, koska se on niin iso osa peliä. Niitä kun voittaa enemmän kuin häviää, niin on yleensä vahvoilla. Puolustuspelaamisessa haluan myös auttaa. Ihan sellaista laukaus -ja syöttölinjojen peittämistä ja kaikkea muuta, mitä puolustuspelaamisen liittyy. Samalla kuitenkin pidetään mielessä se, että hyökkääjienkin pitää puolustaa ja puolustajien tukea hyökkäyksiä, jotta saataisiin sellainen aktiivinen viisikko, summaa Lydman.

Tulevasta kaudesta Lydman povaa mielenkiintoista. Liigaan on tullut toinen toistaan kovempia pelimiehiä muun muassa monien pelaajien suunnatessa KHL:stä muihin sarjoihin. Lydman näkee huippusarjoista tulleiden pelaajien tuovan joukkueille ja sarjalle myös paljon muutakin kuin pelillistä lisäarvoa.

- Liiga oli jo viime kaudella mielestäni vahvempi kuin vähään aikaan ja tämä vahvistaa sitä entisestään. Tuollaisia maailmanluokan jätkiä kun tulee meidänkin liigaan, niin se on vain hyvä asia. Täällä on paljon nuoria pelaajia, jotka voivat ottaa mallia niin pelissä kuin pelin ulkopuolella heistä.

- Vanhemmat pelaajat lähes järjestään sarjassa kuin sarjassa ovat niitä kovakuntoisimpia. Nuorten pelaajien joukossa on monesti pelimiehiä, mutta he eivät sitten välttämättä ole vielä huippu-urheilijoita toiminta -tai elämäntavoiltaan. Nämä KHL-pelaajat ja muut ovat arvokas lisä mielestäni näyttämään esimerkkiä nuoremmille. Antavat laatua tähän liigaan.