Rajaniemi etenee päivä kerrallaan kohti unelmiaan - "Tämä on aika ainutlaatuista hommaa"

Jukurien maalivahti Sami Rajaniemi on edennyt askel askeleelta kohti Liigan luottovahtien ryhmää. Tavoitteita riittää vielä tulevaisuuteenkin, mutta jukurivahti etenee rauhassa päivä kerrallaan, eikä mieti liikaa tulevaa.

<p>Rajaniemi on kantanut isoa vastuuta Jukureissa viime kausina.</p>

Rajaniemi on kantanut isoa vastuuta Jukureissa viime kausina.


Sami Rajaniemi syntyi Oulaisissa, Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevassa reilun 7000 asukkaan kaupungissa. Pian perhe kuitenkin muutti naapurikuntaan Haapavedelle ja sieltä edelleen Ylivieskaan, jossa Rajaniemi aloitti koulun sekä jääkiekkoharrastuksen.

Monessa paikassa hänen kasvattajaseurakseen ilmoitetaan kuitenkin raahelainen Teräs-Kiekko, mutta tämän tiedon Rajaniemi haluaa heti aluksi korjata.

- En pelannut Teräs-Kiekossa oikeastaan kuin kaksi kuukautta elämästäni, mutta se on jostain syystä jäänyt tiedoksi moneen paikkaan. Ylivieskan Jääkarhuissa pelasin pienestä pojasta C-nuoriin saakka ja se on kasvattajaseurani, valaisee Rajaniemi.

Maalivahdin rooli oli haluttu paikka juniorivuosina ja siitä käytiin jopa kilpailua. Rajaniemikin joutui aluksi välillä kenttäpelaajan paikalle, mutta hyvin pian paikaksi vakiintui maalivahdin rooli.

- Se, joka ensimmäinen ehti hallille varaamaan maalivahdin varusteet, sai mennä maaliin. Välillä piti tulla pari tuntiakin ennen treenejä hallille, että ehti varaamaan kamat itselle, muistelee Rajaniemi hymyssä suin.

Roolin vastuullisuus on isoin asia, joka tuolloin nuorta Rajaniemeä houkutti maalivahdin paikalle.

- Maalivahtihan on aina pelissä joko sankari tai konna. Iso vastuu ja joka pelissä sinulla on mahdollisuus olla kirkkaimpana tähtenä. Se on haastava rooli, mutta se myös ehkä eniten siinä kiehtoi.

Jääkiekko ei ollut Rajaniemen ainut harrastus nuorena, vaan pesäpallo kulki sen rinnalla aina B-juniori-ikäiseksi saakka, jolloin piti tehdä valinta lajien välillä.

- Kävin minä joskus jalkapallotreeneissäkin, mutta siihen isäukko sanoi, että kaksi harrastusta kyllä riittää. Itse saat valita, mitä pelaat, mutta kaksi lajia vain, koska muuten ei riitä aika, Rajaniemi kertoo.

- Ei se loppupeleissä hirveän vaikea valinta jääkiekon ja pesiksen välillä ollut. Molempia lajeja on mukava pelata, mutta eniten painoi se, että pesäpallossa ammattilaiseksi pääseminen on tosi vaikeaa. Suomessa on ihan muutama, jotka pystyvät pelkästään sillä elämään.

Pesäpallo pysyi kuitenkin pitkään Rajaniemen elämässä mukana lajivalinnan jälkeenkin ja edelleenkin hän seuraa lajia innolla.

- Pesäpallossa tuomaroin Superpesiksessäkin muutaman vuoden kesätyönä. Ne oli hienoja reissuja, kun pääsi koviakin pelejä viheltämään. Pääsi olemaan lajissa mukana sitäkin kautta. Se sitten loppui oikeastaan, kun muutin Jyväskylästä pois. Aikaa olisi ollut, mutta ei ollut tuomarikavereita, kenen kanssa viheltää.

<p>Iso vastuu kiehtoi maalivahdin roolissa Rajaniemeä nuorena.</p>

Iso vastuu kiehtoi maalivahdin roolissa Rajaniemeä nuorena.

Ensiaskeleet ammattilaisuuteen

Uralla eteenpäin meneminen vaatii lähes aina uhrauksia ja usein muuttoa toiselle paikkakunnallekin. Näin kävi myös Rajaniemen kohdalla. C-nuorissa hän kävi pelaamassa SM-sarjaa 130 kilometrin päässä kotoa Kempeleessä Laser HT:ssa ja B-nuorissa olikin edessä muutto useiden satojen kilometrien päähän Lahteen, Kiekkoreippaan junioreihin.

- Urheilulukio oli aina kiinnostanut ja niitä paikkoja sitten harkitsin. Oulussa olisi ollut Kastellin urheilulukio, mutta sinne oli vaikea päästä, koska se vetää porukkaa koko Pohjois-Suomesta.

- Lahteen sitten hain urheilulukioon ja pääsinkin sinne. Kävi sellainen hyvä tuuri, että mummoni asui myös Lahdessa. Saatiin sovittua diili, että voin muuttaa hänen luokseen asumaan. Se on aika iso kulttuurishokki, kun muuttaa 500 kilometriä etelään, eikä tunne ketään. Tuota kautta sai pehmeän laskun omillaan asumiseen.

Kahden Lahdessa vietetyn kauden jälkeen oli jälleen aika vaihtaa maisemaa. Tällä kertaa suuntana oli Jyväskylä, jossa Rajaniemi pelasikin lopulta pitkän pätkän, kaikkiaan viisi kautta.

Ensimmäisellä JYP-kaudellaan Rajaniemi oli voittamassa A-nuorten Suomen mestaruutta. Tuolloin joukkueessa kiekkoili useita nykyisiä liigapelaajia, mukana muun muassa nykyisetkin joukkuekaverit Miika Roine ja Valtteri Hotakainen.

Mestaruutta seuraavalla kaudella Rajaniemi pääsi maistamaan ensimmäistä kertaa miesten pelejä, kun aiemmin D Teamin nimellä toiminut Mestis-joukkue muutettiin JYP-Akatemiaksi ja sen pelaajisto koostui pitkälti tuosta A-nuorten mestaruuden voittaneesta joukkueesta.

- Kävi hyvä tuuri, sillä meistä tuskin monikaan olisi muuten päässyt Mestistä pelaamaan, koska se oli oikeasti kova sarja. Se oli silloin onnenpotku, Rajaniemi toteaa.

- Sain pelata kaksi vuotta Mestiksessä miesten pelejä ja pääsin pelaamaan paljon. Siinä kasvoi siihen urheilijan elämään, jota oli jo urheilulukioaikoina opetellut. Piti oikeasti miettiä ruokailut ja muut, että jaksaa, kun piti vielä myös rinnalla töissä käydä.

Kaudella 2013-2014 Rajaniemi nousi ensikertaa JYPin liigajoukkueen mukaan. Tuolloin Tuomas Tarkki kantoi päävastuun jyväskyläläisveräjällä, mutta Rajaniemikin pääsi pelaamaan ensimmäiset liigaottelunsa. Kaikkiaan kahden kauden aikana pelejä Liigassa kertyi lähes 30.

- Kaiken kaikkiaan se oli sellainen pehmeä lasku ammattilaisuuteen. Ei käynyt sillä tavalla, että olisi vain joutunut treenaamaan ja istumaan penkin päässä, vaan pääsi pelaamaan joka viikko vähintään kerran. Monesti oli niin, että viikossa tuli pelattavaksi yksi Liiga-peli ja yksi Mestis-peli.

Kokonaisuudessaan Rajaniemi kuvailee aikaansa Jyväskylässä opettavaiseksi jaksoksi urallaan.

- Tuli otettua steppejä uralla ensin miesten peleihin ja sitten Liigaan. Jokainen porras vaatii aina vähän enemmän ja se on alkuun opettelua, että mitä kulloinkin vaaditaan. Jälkeenpäin kun asioita kelaa, niin tulee mieleen, että kun olisin silloin tiennyt tämän asian tai tehnyt jonkun jutun toisella tavalla.

- Se on kuitenkin vähän niin, että on kohdattava erilaisia tilanteita ja käytävä eri elämänvaiheita läpi. Sitä kautta sitten muokkautuu se ihminen, mikä on. Varmasti minäkin olen tällä hetkellä parempi ihminen ja parempi maalivahti kuin silloin.

Omat kiitoksensa Rajaniemeltä saa häntä Mestiksessä valmentanut Jukka Ahvenjärvi.

- Äärimmäinen arvostus on häntä kohtaan. Kaikin puolin hieno mies ja hyvä valmentaja. Rehellisyyden perikuva. Sanoi aina niin kuin asiat ovat, ei odottanut enempää kuin pystyi antamaan, mutta toisaalta vaati myös paljon. "Jusulle" siitä propsit, että sitä ei kiinnostanut, mitä sinulla selässä luki. Kaikki piti ansaita, eikä mitään saanut ilmaiseksi, Rajaniemi summaa.

"Mietin, että jos tästä jotenkin selviän, niin mikään ei tunnu enää koskaan miltään"

Kaudeksi 2015-2016 Rajaniemi palasi juniorivuosilta tuttuun Lahteen ja Pelicansin liigamiehistöön. Kaudesta tuli lopulta todella paljon värikkäämpi kuin hän osasi etukäteen odottaa. Väripaletista löytyi koko väriskaala tummimmista sävyistä aina kirkkaimpiin.

Rajaniemi muodosti kauden alkaessa lahtelaisten maalivahtikaksikon Janne Juvosen kanssa, mutta Juvosen loukkaannuttua mukaan tuli Niko Hovinen. Rajaniemi saikin alkukaudesta paljon vastuuta, mutta Juvosen ennakoitua nopeampi toipuminen pelikuntoon sekoitti tilanteen täysin. Pelicansilla oli kolme tervettä maalivahtia ja epävarmuus omasta roolista teki tilanteesta henkisesti raskaan.

- Se oli tosi raskasta aikaa henkisesti. Muistan yhdenkin Lappeenrannan pelin. Kun oltiin sieltä ajamassa kotiin, mietin, että jos tästä jotenkin selviän, niin mikään ei tunnu enää koskaan miltään, Rajaniemi muistelee.

- Aika syvissä vesissä uitiin, mutta sitten sattuma puuttui taas peliin, kun pääsin Ouluun ja pelaamaan siellä. Se oli aluksi neljän pelin laina ja päätin silloin, että nautin ja otan kaiken ilon irti tästä. En mieti mitään, vaan menen päivä kerrallaan eteenpäin.

Kausi päättyi lopulta Rajaniemen kannalta positiivisissa merkeissä, kun hän siirtyi joulukuussa Kärppiin. Kevätkaudella hän torjui oululaismaalilla kaikkiaan 27 runkosarja- ja pudotuspeliottelua. Kauden päätteeksi Rajaniemen kaulaan pujotettiin pronssimitali.

- Sitä lainaa sitten jatkui vain ja lopulta pelasin siellä koko loppukauden. Pudotuspeleissä pääsi pelaamaan kovia pelejä ja kauden päätteeksi sai vielä mitalin kaulaan, niin siinä mentiin kyllä aika pohjalta vuorenhuipulle yhdessä kaudessa. Se kausi opetti ja kasvatti ihmisenä. Rupesi oikeasti miettimään omia arvoja, että mikä on tärkeää, Rajaniemi pohtii.

- Oppi ainakin sen, että turha miettiä, mitä huomenna tai ensi viikolla tapahtuu. Se oli sellaista hetkessä elämistä ja se olikin itselle isoin oppi kaudesta, että mennään hetki ja päivä kerrallaan. Joka päivä vain antaa parhaansa ja sitten katsotaan, mikä tulos on.

<p>Rajaniemi on viihtynyt Mikkelissä ja Jukureissa hyvin.</p>

Rajaniemi on viihtynyt Mikkelissä ja Jukureissa hyvin.

Vuodet ovat tuoneet oppia

Viimeiset kaudet Rajaniemi on pelannut Mikkelissä, jossa hänellä on menossa neljäs peräkkäinen kausi. Tavoitteena Jukureihin siirtyessä Rajaniemellä oli saada isoa vastuuta ja pystyä ottamaan seuraava askel uralla Liiga-joukkueen ykkösvahdiksi.

Tavoitteen voi katsoa täyttyneen, sillä Rajaniemi on kuulunut jukuriaikanaan jokaisella kaudella Liigan eniten pelanneiden maalivahtien joukkoon. Vastuun ja kuorman kasvaminen aiempiin vuosiin nähden eivät ole olleet ongelma hänelle.

- Urheilullisuus on ollut minulle aina tärkeää ja olen pyrkinyt siihen, että olen kesän jälkeen aina siinä kunnossa, ettei sen vuoksi tarvitse jossitella. Kesä tehdään niin kovaa hommia, että ollaan parhaassa mahdollisessa tikissä, Rajaniemi linjaa.

- Ei arki ole oikeastaan muuttunut siitä mitenkään, että pelaako vai ei. Kuorman kasvaessa tietysti joutuu vielä tarkemmin keskittymään palautumiseen, ruokaan ja kaikkeen tuollaiseen, että on paukkuja seuraavaan päivään. Siinäkin on yrittänyt kehittyä tässä vuosien aikana, mitä voi tehdä vielä paremmin.

Jukureissa Rajaniemi on tehnyt yhteistyötä maalivahtivalmentaja Mika Tarvaisen kanssa. Rajaniemi kertoo, että oikeastaan kaikki muuttui hänen siirtyessään Mikkeliin. Pelityyli on muuttunut vähemmän kuluttavaksi ja kehitystä on tapahtunut monissa asioissa.

- Kun tulin tänne, niin oikeastaan koko paletti laitettiin uusiksi fysiikkaharjoittelusta lähtien. Neljättä vuotta tehty yhdessä hommia ja voi sanoa, että nyt on ne Tarvaisen opit iskostuneet takaraivoon. Pienen kulman pelaaminen ja jäissä sekä pystyssä liikkuminen ovat olleet isoimmat jutut, joihin ollaan keskitytty ja joissa on muutosta tullut.

Rajaniemestä saa kentän ulkopuolella hyvin rauhallisen kuvan ja hän selvästi pohtii asioita kommentoidessaan. Kaukalossa puolestaan tunne ottaa miehestä vallan ja siellä nähdään ajoittain räiskyvästikin tilanteisiin reagoiva maalivahti.

- Pelipäivinä olen ehkä hieman sulkeutuneempi ja enemmän omissa ajatuksissani kuin normaalisti. Kilpailuvietti on tietysti myös kova ja sellainen pieni liekki alkaa palaa silmissä, kun mennään kaukaloon, Rajaniemi kuvailee.

- Pelaamisen takiahan tätä tehdään ja voittaminen on aina hienointa. Tunteet vie pelissä mukanaan, mutta niitäkin pitää osata käsitellä. Monesti peräkkäisinä päivinä kun on pelit, niin ne tilanteet pitää vain osata nollata. Se kuitenkin on niin, että jos häviö ei ketuta, niin silloin kannattaa siirtyä sivuun. Jos joku asia on sinulle tärkeä, niin kyllähän se silloin tuntuu.

Jääkiekossa väistämättä tulee jokaiselle pelaajalle heikompia iltoja ja suorituksia. Rajaniemen mukaan niitä ei kuitenkaan voi jäädä pitkäksi aikaa harmittelemaan. Hän on omasta mielestään myös vuosien varrella oppinut käsittelemään heikompia hetkiäkin paremmin.

- Pitäisi sillä tavalla pystyä asiat käsittelemään, että tuli hyvä tai huono suoritus, niin se ei sinuun vaikuta. Peli ja mieli olisi balanssissa, että tuli mitä vain vastaan, niin pääset eteenpäin. Hetkessä eläminen on siinäkin tärkeintä. Isompi läpikäyminen on pelien jälkeen, mutta siinä hetkessä on turha jäädä miettimään.

- Itselle vuosien varrella parhaaksi keinoksi päästä eteenpäin on tullut seuraava harjoitus tai tapahtuma. Siihen asti sitä helposti märehtii, mutta sen jälkeen ei enää.

Vastoinkäymisten ja heikompien hetkien tullen Rajaniemi saa apuja niin maalivahtivalmentaja Tarvaiselta kuin lähipiiristä muodostuneelta tukiverkoltakin. Hän luottaa myös henkiseen valmennukseen.

- Minulla on ollut Lahden vuosista asti henkinen valmentaja, jonka kanssa on käyty juttuja läpi. Se on ollut iso apu ja suosittelen kyllä kaikille, jotka haluavat päästä eteenpäin. Se on jännä juttu, että tuo viimeinen 30 senttiä vartalossa on tärkein asia sen suhteen, mitä pelissä tapahtuu. Pitkässä juoksussa fyysinen puoli tietysti vaikuttaa, mutta paljon pystyy tekemään pelkästään henkisen puolen valmiudellakin, Rajaniemi pohtii.

- Ehkä tässäkin on oppinut kokemuksen kautta oppinut, että on helpompaa päästä eteenpäin. Kyllä sitä kuitenkin edelleen on vaikea illalla unta saada, jos on pelannut huonon pelin. Siinä rupeaa helposti pelaamaan peliä läpi.

"Unelmia saa olla ja niihin kannattaa uskoa, jos haluaa jotain saavuttaa"

Pohjanmaalta lähtöisin oleva Rajaniemi kertoo myös sopeutuneensa savolaiseen ympäristöön ja viihtyneensä Mikkelissä hyvin. Tori ja luonnon läheisyys ovat olleet erityisesti jukurivahdin mieleen.

- Ei ollut kyllä kaupungista mitään tietoa ennen kuin tulin tänne. Hyvin olen kuitenkin viihtynyt ja tykkään kaupungista kovasti. Tämmöinen pohjanmaalainen kun saapuu kierojen savolaisten joukkoon, niin siinä pieni kulttuuriero tulee, mutta se on ehkä rikkauskin tässä. Oppii näkemään erilaisia ihmisiä ja tuntemaan niitä, Rajaniemi naurahtaa.

Pelikauden aikana jäävällä vapaa-ajalla tykkää liikkua luonnossa. Uutta virikettä vapaa-ajalle on tuonut myös uusin perheenjäsen, Sisu-koira.

- Kesäisin pelataan golfia jätkien kanssa ja kalassa käydään. Talvella ei hirveästi aikaa jää, mutta varsinkin viikonloppuisin koiran kanssa saatetaan jossain luontoretkellä käydä. Luonnossa liikkuminen on sellaista mielenrauhaa itselle. Kun on kasvanut maalla, niin se on piirtynyt tärkeäksi, että pääsee luontoon.

Koiran kanssa leikkiminen on Rajaniemen mukaan myös hyvä keino saada ajatukset pois arkisista asioista.

- Se on ihan kiva, kun tulet vaikka pelistä kotiin ja on ihan sama onko minulla hyvä vai huono mieli, niin siellä on ainakin yksi, jolla on aina hyvä mieli. Odottaa aina innolla ja tulee ovelle vastaan. Se on sellainen henkireikä ja saa pistämään ajatuksia perspektiiviin. Unohtaa helposti kaiken muun, kun sen kanssa touhuaa, Rajaniemi muotoilee.

Jukurit on Rajaniemen uran neljäs liigaseura. Kunnianhimoinen maalivahti on pyrkinyt jokaisella siirrolla viemään uraansa eteenpäin askel askeleelta. Tällä kaudella tavoitteena on päästä Jukurien kanssa pudotuspeleihin. Pidemmän tähtäimen haaveet Rajaniemeltä löytyvät kansainvälisiltä kentiltä.

- Ulkomaan kaukalot ja maajoukkuepelit ovat iso haave itselle. Joukkueen menestyminen on tietysti etusijalla, mutta maalivahdin homma on vähän sellainen, että ne menevät linjassa keskenään. Jos minä pelaan hyvin, niin joukkuekin menestyy. Helppo ajatella, että kun molemmat onnistuu, niin voi päästä tavoitteisiin.

- Kaikki kolmikirjaimiset sarjat kiinnostaa ja turha sitä on kai itseltään mitään evätä. Unelmia saa olla ja niihin kannattaa uskoa, jos haluaa jotain saavuttaa. Päivä kerrallaan kuitenkin mennään eteenpäin tässäkin asiassa ja on tärkeää muistaa myös nauttia. Tämä on kuitenkin aika ainutlaatuista hommaa, kun saa tehdä tätä hommaa ammatikseen. Tämäkin loppuu kuitenkin aikanaan.

Jukurit joukkueena ja organisaation tarjoamat puitteet kehittymiselle saavat kiitosta Rajaniemeltä.

- Täälläkin on vain pyrkinyt menemään päivä kerrallaan ja pistämään parasta pöytään joka päivä. Olen kyllä nauttinut joka hetkestä. Täällä on hieno organisaatio ja puitteet viimeisen päälle harjoittaa tätä ammattia.

- Fakta on kuitenkin se, että ollaan pienen budjetin seura ja meillä ei niitä supertähtiä ole. Se näkyy arjessa ja joukkuehengessä, että ollaan tosi yhtenäinen porukka ja mennään hyvät sekä huonot hetket yhdessä läpi. On ollut tosi hienoa olla osa sitä.