Pienestä unelmasta suureksi tarinaksi

Marko Kauppinen jätti ikuisen jäljen mikkeliläiseen urheilukulttuuriin.
Marko Kauppinen ja kapteenin isällinen kosketus.

Kun aika on, niin auringon näet nousevan. Seija Simolan ikivihreään balladiin voi tiivistää jukurikapteeni Marko Kauppisen ja tunteikkaan maanantai-illan. Tuolloin Liiga-aurinko nousee viimeistä kertaa 37-vuotiaan puolustajan ylle Ikioma Areenan ja mikkeliläisten ympäröimänä.

Palataan ajassa kuitenkin ensin vähän taaksepäin. Mikkelin Peitsarin alakentällä muuan innokas pikkupoika haki ensiaskeliaan luistimien ja mailan kanssa. Tie kuljetti Kauppista ensin Lähemäen kaupunginosajoukkueseen Hippoliigan haasteisiin ja siitä edelleen Mikkelin Jukurien juniorijoukkueeseen.

Kauppinen debytoi Jukurien edustusjoukkueessa kaudella 1996-1997. Lahjakas puolustaja ehti pelata silloista kakkosdivisionaan "iloista itälohkoa" ainoastaan yhden kauden. Jyväskylä kutsui ja uusi polku elämässä sekä jääkiekkoilijana oli alkamassa.

Tuskin kenelläkään oli kuitenkaan edes aavistusta siitä, miten pieni polku tulisi vaihtumaan valtatieksi uran edetessä. Aluksi ei edes Kauppisella itsellään.

- Pidin harjoituspäiväkirjaa 15-vuotiaasta asti siihen hetkeen, kun 18 vuotta tuli täyteen. Olen tässä kauden aikana lukenut niitä silloin kirjoittamiani juttuja ja ihan mielenkiintoista tekstiä on tullut naputeltua. 18-vuotiaana voittamani Euroopan mestaruus oli hetki, jolloin kirjoitin päiväkirjaani, että tästä voisi tullakin jotain, muistelee Kauppinen.

- Jääkiekosta tuli minulle lopulta ammatti, mutta ilman sitä nuoruudessa kokemaani iloa ja nautintoa jääkiekon parissa, tätä haastattelua ei tehtäisi.

Kauppinen pelaa maanantaina Lahden Pelicansia vastaan Liigan runkosarjaottelun numero 880. Kun tähän päälle leimataan 121 Liigan pudotuspeliottelua, ymmärtää jukurikapteenin uran komeuden ja ainutlaatuisuuden.

Peitsarin kasvatin uralle on mahtunut paljon. Nuorten maailmanmestaruus vuonna 1998, kolme Liiga-hopeaa, yksi Liiga-pronssi, Liigan puolustajien pudotuspelipisteiden ennätys sekä Mestiksen mestaruus viime keväänä Jukurien kanssa.

- Kyllä sieltä kolme nousee ylitse muiden. 18-vuotiaiden EM-kulta, nuorten maailmanmestaruus sekä viime kevään mestaruus kasvattajaseurassa nostavat tunnetta pintaan, listaa Kauppinen.

Kauppisen pelaajaura päättyy huomenna tilanteessa, jossa Jukurien tämän kauden joukkue hyvästelee Ikioma Areenan fantastisen kotiyleisön. Joukkue, jolta kukaan ei odottanut yhtään mitään, jätti jäljen Liiga-kartalle muun Suomen ihmeteltäväksi.

- Tarina on uskomaton ja on ollut upea olla mukana tämä vuosi Liiga-joukkueen kapteenina. Mikkeli on herännyt poikkeuksellisella tavalla oman kaupungin joukkueen tueksi ja kotipelit ovat olleet meille kaikille unohtumattomia iltoja. Tämä kaikki on ollut hieno huomata, kiittää Kauppinen.

Tähän kohtaan tarinaa kuuluvat myös kiitokset, joita Kauppisella eittämättä riittää osoitettavaksi uran varrelta.

- Omaa perhettä täytyy kiittää ensimmäisenä. He ovat kulkeneet kanssani tämän matkan ja olleet tukena hienolla tavalla. Totta kai tähän pitäisi lisätä kaikki lukuisat valmentajat sekä pelikaverit, mutta tässä menisi huominen peli ohi, jos alkaisin luetella kaikkia nimiä, Kauppinen hymähtää.

Kauppisen tarina kaukalon sisäpuolella siis päättyy, mutta uusi sivu uudessa tarinassa kääntyy välittömästi kauden jälkeen. Kaiken kokenut ja nähnyt puolustaja ottaa nimittäin vetovastuun Jukurien A-nuorten joukkueesta.

- Ai, mikä muuttuu jatkossa, kun ura päättyy? Varmasti se, että Ikioma Areenalla tulee vietettyä entistäkin enemmän aikaa. Näin se vaan menee, nauraa Kauppinen ripaus haikeutta silmäkulmissaan.

Ikioma Areenan maanantai-illasta ei puutu tunnelmaa. Ennen ottelua mediakuutiolla esitetään Kauppisen urasta tehty tribuuttivideo eivätkä tunteikkaat hetket pääty suinkaan siihen. Niitä koetaan ja eletään myös ottelun jälkeen.

Mikäli Sinulta puuttuu vielä lippu kevään viimeisestä heimokokouksesta, voit ostaa tiketin TÄÄLTÄ tai maanantaiaamuna klo 10 alkaen Jukurit Shopista.

Vielä kerran, "Mako"! Vielä kerran, Mikkeli!