04.03.2020 11:00
Pelaajien kehittyminen on Teemu Suokkaalle paras palkinto työstä
Teemu Suokas on jukurivalmennuksen monitoimimies. A-nuorten päävalmentajuuden lisäksi hän hoitaa fysiikkavalmennusta ja tarjoaa myös yksilöille henkilökohtaista valmennusta. Työtunteja kertyy, mutta niitä ei lasketa, kun oman intohimon parissa työskennellään.
Teemu Suokas on nuoresta iästään huolimatta kerännyt jo varsin runsaasti kokemusta valmentamisesta. 28-vuotias Suokas lopetti pelaajauransa keväällä 2013 ja on sen jälkeen ehtinyt valmentaa muun muassa Tapparan junioreissa sekä Pohjois-Amerikassa.
- Kyllä se jo B-juniori-ikäisenä tuli mieleen, että jos pelaajaura ei tästä lähde, niin valmentaminen kyllä kiinnostaa. A-nuorissa se sitten valkeni lopullisesti, ettei rahkeet riitä ammattilaispelaajaksi, joten rupesin tosissaan miettimään, miten valmentajapolulle pääsisin, Suokas kertoo.
Suokas lähti opiskelemaan lukion jälkeen Varalan urheiluopistoon, jossa hänen pääaineensa oli juuri valmentaminen. Peliuran loputtua Suokkaalle tarjoutui myös välittömästi mahdollisuus valmennustehtäviin, kun entinen junioriaikojen valmentaja houkutteli hänet Tapparan juniorivalmennukseen. Sillä tiellä Suokas on tänä päivänäkin ja nauttii työstä suuresti.
- Olihan roolin vaihdossa omat haasteensa aluksi, mutta hyvin se onnistui pikku hiljaa. Sain rauhassa opetella hommaa ja sain myös tukea siinä samalla, niin se auttoi paljon, Suokas muistelee.
- Kyllä tämä laji on itselle niin rakas ja tykkään tosi paljon. Se, että pääsee olemaan mukana tässä touhussa joka päivä, oli itselle isoin intohimo. Pienestä pitäen ollut mukana ja nyt on päässyt näkemään lajia eri roolissa, niin sekin on avannut silmiä joka päivä enemmän, että kuinka hienoa hommaa tämä on.
Suokas valmentaa Jukurien organisaatiossa nyt kolmatta kauttaan. Hän tuli aluksi A-nuoriin Marko Kauppisen apuvalmentajaksi ja aloitti viime kaudella lisäksi edustusjoukkueen fysiikka- ja taitovalmentajan tehtävissä.
Taitovalmentamisesta Suokkaalla on kokemusta myös Atlantin takaa. Hän työskenteli NHL-joukkue Edmonton Oilersin entisen taito- ja luisteluvalmentaja Steven Serdachnyn perustamassa Serdachny Power Skating and Hockeyssä. Yritys tarjoaa normaalista joukkueharjoittelusta poikkeavia harjoituksia eri seuroille ja vetää myös kiekkoleirejä sekä Pohjois-Amerikassa että Euroopassa.
- Työskenneltiin kaikkien kanssa ammattipelaajista aloittelijoihin. Se oli pelkästään taitoharjoittelua ja erosi siten joukkuevalmentamisesta aika paljon. Ei keskitytty taktiikoihin tai viisikon toimintaan, vaan ihan puhtaasti yksilön ominaisuuksia valmennettiin, avaa Suokas yrityksen toimintaa.
- Siellä kun ei ollut yksittäisen joukkueen mukana koko aikaa, niin pelit eivät olleet meidän vastuualuetta. Siinä pystyi keskittymään pelaajien henkilökohtaisiin taitoihin ja jakamaan heitä ryhmiin eri ominaisuuksien kehittämistä varten. Paljon tehtiin perusasioita, sillä sitä se paljon on. Niiden saaminen korkealle tasolle on tie, mikä vie eteenpäin.
Taitovalmentajan roolissa toimiva yhteistyö muiden valmentajien kanssa on erittäin tärkeää. Joukkueen arjen toiminnan on tuettava pelaajan ominaisuuksien kehitystä, jotta saadaan tuloksia.
- Tietysti se vaatii yhteistyötä myös joukkuevalmentajien kanssa, että mitä pelaajan kehitys vaatii heiltä. Homman pitää lyödä kättä yhteen tai muuten se on vähän narujen vetelyä sieltä täältä. Pitää olla koko ajan hyvä yhteisymmärrys valmennuksen kesken, Suokas toteaa.
- Paljon kun on eri yksilöitä, niin pitää tuntea pelaaja, että millaista harjoitusta hän tarvitsee ja keskustella siitä, miten hän saa tehtyä itsestään paremman pelaajan. Pelaaja tekee aina kovan työn sen eteen ja me vain autetaan häntä.
Kaiken kaikkiaan Suokas piti aikaansa Edmontonissa hienona kokemuksena. Perusasiat valmentamisessa tehtiin pitkälti samalla tavalla kuin Suomessa, mutta myös hieman erilaisia toimintatapoja mahtui mukaan.
- Ehkä isoin ero tulee siinä, että Suomessa keskitytään enemmän siihen miten pelaajasta saadaan kokopäiväisiksi urheilijoiksi ja kuinka saadaan hänestä paras irti. Amerikassa monesti esimerkiksi fysiikkavalmentajat tulevat joukkueen ulkopuolelta, eivätkä he ole mukana jokapäiväisessä arjessa, mikä eroaa Suomen tavoista, pohtii Suokas.
Kauden A-nuorten apuvalmentajana aloittanut Suokas siirtyi tammikuussa joukkueen päävalmentajan tehtäviin, kun vastuuvalmentajana toiminut Kauppinen nostettiin liigajoukkueen päävalmentajaksi. A-nuorten valmentamisen lisäksi Suokkaan vastuulla ovat myös liigajoukkueen yksilö -ja fysiikkavalmentajan tehtävät. Tulevaksi kaudeksi hän siirtyy täysipäiväisesti edustusjoukkueen valmennnusryhmään.
Suokas suunnittelee fysiikkaharjoitteluohjelmat ja vetää ne joukkueelle. Hän laatii myös pelaajille eri ominaisuuksia kehittäviä harjoitusohjelmia sen mukaan, missä yksittäinen pelaaja kokee tarvitsevansa kehitystä. Suokas pitää sekä fysiikkaharjoittelussa että taitoharjoittelussa tärkeänä vuorovaikutusta pelaajien kanssa.
- Kyllä siihen aikaa kuluu, kun katsoo pelaajien kanssa videoita ja keskustelee asioista. Se on hieno nähdä, että pelaajat tulevat paljon keskustelemaan ja miettimään kuinka tämä tai tuo juttu saataisiin paremmaksi. Ne on hyviä kokemuksia, kun pelaaja tulee kertomaan, että olen ajatellut tekeväni tuollaista juttua, jotta saisin tätä ominaisuutta parannettua.
- Alkuun keskustellaan paljon, että miten pelaaja näkee oman tilanteensa. Missä on hyvä ja mitä tarvitsisi kehittää. Sen jälkeen mietitään mistä lähdetään liikkeelle ja suunnitellaan harjoittelua, Suokas kertoo.
A-nuorissa Suokkaan rooli on hyvin erilainen kuin liigajoukkueen mukana, sillä hän vastaa myös pelillisistä asioista. Nuorten valmentaminen eroaa myös muutenkin jonkin verran ammattilaisjoukkueen kanssa toimimisesta.
- Ammattilaispelaajalla saattaa olla pitkä tausta pelaamisesta ja tuntevat oman kroppansa paremmin. Ovat myös itsetietoisia harjoittelusta, kun taas A-nuorissa pyritään paljon opettamaan sitä harjoittelua ammattilaisuutta kohden. Neuvotaan, että minkälaista harjoittelua kannattaa tehdä, mihin se vaikuttaa ja miten se auttaa sinua urheilijana eteenpäin kohti tavoitteita.
- A-nuorissa se on iso juttu, että saadaan pelaaja ajattelemaan omaa harjoitteluaan ja miettimään, mitä varten minä teen tätä ja miten tämä auttaa minua.
Pelaajien ja ominaisuuksien kehityksen näkeminen ovatkin Suokkaalle palkitsevinta omassa työssään.
- Tietysti se on hienoa nähdä, kun pelaaja on tehnyt jonkun asian eteen kovasti töitä ja kehittyy siinä. A-nuorissa tietysti myös on hienoa huomata se oman pelin ja yksilön kehittyminen. Se on iso palkinto itselle.
Valmentajaurallaan Suokas saavutti jälleen yhden tavoitteensa päävalmentajaksi nousun myötä. Kehityshaluinen valmentaja kuitenkin haluaa edetä maltilla ja rakentaa rauhassa omaa polkuaan.
- Varmasti olen saanut erilaisilta valmentajilta pelaaja ja-valmennusuran aikana asioita omaan valmentamiseen. Niitä sitten muokkailee omannäköisekseen, mutta kyllä minä haluan olla oma itseni, eikä sen suuremmin imitoida ketään muuta.
Jukureiden junioritoimintakin on Suokkaan mukaan kehittynyt kolmen vuoden aikana, mutta koko ajan pitää pyrkiä myös kehittymään lisää.
- Askel kerrallaan tässä on lähdetty viemään asioita eteenpäin. Silloin kun tässä aloitettiin "Makon" kanssa, niin paljon keskusteltiin ja omia toimintatapoja mietittiin. Ne olivat meillä hyvin yhtenevät. Välillä on pitänyt tietysti katsoa missä mennään, mitä pitää parantaa ja tarvitseeko jotain uusia juttuja. Se on meilläkin ollut tietynlainen matka oppia koko ajan uutta.
- Pelaajapolkua pitää rakentaa jatkuvasti vahvemmaksi ja vahvemmaksi. Koen, että se on mennyt eteenpäin ja on elintärkeää, että meillä on vahva polku aina sinne edustukseen saakka.