Pekka Jormakka haluaa voittaa kentällä sekä perheen sisällä

Päävalmentaja Olli Jokisen tarjoama ruutu Jukureissa houkutteli Pekka Jormakan viikinkipaitaan. Uudessa ryhmässä hän haluaa olla johtava pelaaja ja näyttää myös perheen sisäisessä kamppailussa kaapin paikan.

Jormakka haluaa omalla esimerkillään olla johtamassa Jukureita kohti menestystä.


Mikkeliläiselle kiekkoyleisölle sukunimi Jormakka on hyvinkin tuttu. Tuomo Jormakka kiekkoili Jukureissa kaikkiaan 11 kauden ajan vuosina 2000-2011. Todellinen taistelun ruumiillistuma nousi fanien suosikiksi periksiantamattomalla pelityylillään ja sai juhlia joukkueessa neljää Mestiksen mestaruutta.

Tuolloin mestaruushumua katsomon puolella kokemassa oli yksi tämän kauden uusista jukureista - Jormakan veljessarjan nuorin painos, Pekka. Noin parikymmentä vuotta myöhemminkin hän vielä muistaa Kalevankankaan tunnelman.

- Olihan se hienoa aikaa. Täällä oli hirveä meininki silloin. Tietysti siihen meininkiin vaikuttaa, että joukkue menestyy. Jukureillahan oli Mestiksessä hyviä joukkueita ja monia pelaajia nousi Liigaankin. Itse muistan J-P Laamasen, Pasi Järvisen, J-P Hytösen ja kaikkia tämmöisiä huippupelaajia, muistelee Jormakka.

Täysin tuntemattomaan kaupunkiin Jormakka ei siis perheineen saavu. Vuodet ovat luonnollisesti hieman muokanneet ympäristöä, mutta sopeutuminen uuteen kotikaupunkiin on käynyt varsin helposti.

- Jonkun verran tietysti muutoksia tullut varsinkin keskustaan, mutta kyllä aika tutut huudit kuitenkin on. Sekin helpottaa sopeutumista, kun tiesi vähän mihin tulee, eikä ole ihan uusi kaupunki. Ei tarvitse navigaattorin kanssa ihan joka paikkaan suunnistaa, Jormakka naurahtaa.

Käänteentekevä reissu Lahteen

Jormakalla on takana pitkä kokemus Liigasta sekä ulkomailta. Kasvattajaseuransa JYPin lisäksi liigakokemusta löytyy Tapparan ja Pelicansin miehistöistä. Viime vuodet hyökkääjällä ovat kuluneet KHL:ssä sekä viime kaudella Saksan DEL-liigassa.

Liigaura lähti liikenteeseen JYPin riveissä kaudella 2008-2009 ja kauden päätteeksi hän pääsi juhlimaan Suomen mestaruutta. Vastuu jyväskyläläisseurassa keskittyi kuitenkin lähinnä Mestikseen ja kolmen kauden aikana liigapelejä kertyi vain 28 kappaletta.

Jormakka lähtikin hakemaan uralleen uutta alkua muualta. Suuntana oli lopulta Lahti ja Pelicans, joka osoittautui hyökkääjän kehityksen kannalta nappivalinnaksi. Lahtelaisryhmässä Jormakka sai ison vastuun ja teki uransa piste-ennätyksen 19+16=35.

- Ne olivat tärkeitä vuosia ja siellä sitten breikkasin kunnolla. JYPissä peliaika oli kiven alla, niin Lahdessa pääsin sitten pelaamaan enemmän ja kehityin pelaajana. Sieltä lähdettiin hyvään nousuun, lumipallo alkoi niin sanotusti pyöriä oikeaan suuntaan. Pääsin maajoukkueeseen silloin. Siinä oli kyllä ehkä oman uran käännekohta.

JYPissä voitetun Suomen mestaruuden lisäksi Jormakka on päässyt kokemaan finaalitunnelmaa myös Pelicansissa sekä Tapparassa, jossa hän oli finaalipeleissä molemmilla joukkueessa pelaamillaan kausilla. Tapparan ja JYPin nimekkäissä ryhmissä hyökkääjä pääsi näkemään läheltä, mitä menestyminen vaatii.

- Materiaalit tietysti olleet kovia molemmissa joukkueissa, mutta kyllä se iso juttu on se päivittäinen työ. On tietty päämäärä miksi sitä hommaa tehdään. Ne joukkueet ovat olleet yhtenäisiä ja sitoutuneita. Niistä joukkueista yleensä jää myös hyviä kavereita. Esimerkiksi Venäjällä, kun joukkueena ei oikein pärjätty, niin aika vähän sieltä jäi sellaisia kavereita. Menestyvä joukkue on vähän kuin perhe ja aina kun perheen kanssa lähtee kilpailemaan, niin haluaa perheen menestyvän.

- Onhan se mukavampi pelata sellaisissa joukkueissa, jotka pärjäävät. Vaatimustaso oli kova ja seurat hoitivat asiat sillä tavalla, että pelaajat pystyivät keskittymään vain pelaamiseen. Ollut itsellä sillä tavalla hyvä tuuri, että päässyt näkemään tuollaisia seuroja ja saanut sieltä omaankin työkalupakkiin kokemusta ja näkemystä.

Kaudella 2012-2013 hyvin sujuneen Pelicans-sesongin myötä Jormakka pääsi tekemään debyyttinsä maajoukkueessakin ja jo seuraavana keväänä hän oli ensimmäistä kertaa mukana MM-kisoissa. Kahdet MM-kisat pelannut Jormakka on viimeksi esiintynyt maajoukkueessa MM-kisoissa 2018, mutta leijonapaita on kuitenkin edelleen hänen mielessään.

- Olisihan se hienoa pukea vielä leijonapaita päälle. Pitää saada hyvä startti kauteen joukkueena kuten henkilökohtaisestikin, niin katsellaan sitten onko maajoukkue ajankohtaista. En ole kuitenkaan poissulkenut paluuta maajoukkueeseenkaan.

Helppo valinta jäädä Suomeen

Kuusi edelliskautta Jormakalta ovat kuluneet ulkomailla. KHL:ssä Jokereita, Vitjaz Podolskia sekä Sibir Novosibirskiä edustanut ja viime kaudella Saksassa Wolfsburgin miehistössä pelannut hyökkääjä tähyili myös tulevalle kaudelle ulkomaille, mutta lopulta osin kaukalon ulkopuolisista syistä päätyi jäämään kotimaahan.

- Mietin, että jos ulkomailta katselen pelipaikkaa, niin siinä voi joutua odottelemaan pitkäänkin. Viime vuonnakin tein vasta marraskuussa diilin Venäjälle ja se ei ole ideaalitilanne. KHL:ssäkin oli silloin jo melkein puolet kaudesta pelattu.

- Muksukin tuossa syntyi, niin senkin vuoksi oli helppo valinta jäädä Suomeen. Täällä on noita apuvoimiakin lähellä sitten paremmin. Se helpottaa tätä arkea kyllä, kun on lähipiiriä lähellä. Viime vuodet kun on ollut maailmalla, niin mukava myös nähdä heitäkin nyt enemmän. Se auttaa siihen henkiseen jaksamiseen.

Tuomo-veli ei kuitenkaan ollut siirrossa puhemiehenä mukana, vaikka nuoremman veljeksen mukaan ottikin tiedon seuravalinnasta vastaan iloisin mielin.

- Tuomo totesi, että itse teet ratkaisusi, mutta hienohan se olisi, jos tänne tulisit. Kyllä siinäkin oli se, että Tuomoakin on viime vuosina ehkä kerran-pari vuodessa ehtinyt näkemään, niin nyt sitten pääsee olemaan enemmän yhdessä, kun ollaan samassa kaupungissa.

Supliikkina joukkuekaverina ja positiivisena persoonana tunnetulle Jormakalle myös pukukoppielämän suhteen Suomeen paluu oli mieluinen juttu.

- Koppikielenä meillä tietysti on englanti, mutta kyllä se on ihan kiva, että pääsee suomen kieltä käyttämään. Ei tarvitse pelkästään englantia kopissa puhua. Suomalaiset ruuat on myös sellainen juttu, mitä on vähän maailmalla kaivannut.

"Ensimmäistä kertaa valmentaja tuntee minut henkilökohtaisesti"

Yksi vaikuttavista tekijöistä Jormakan päätökseen jäädä Suomeen oli Jukurien uusi päävalmentaja Olli Jokinen. Miehet kävivät jo keväällä keskusteluja mahdollisesta siirrosta ja lopulta kesällä Jormakka päätti tarttua mahdollisuuteen. Jukureissa tarjolla ollut rooli kiehtoi 30-vuotiasta hyökkääjää.

- Tunnen Ollin hyvin ja Olli tuntee hyvin minut. Hän sanoi puhelimessa minulle, että haluaa kehittää minua pelaajana ja antaa kunnon mahdollisuuden. KHL:ssä jouduin vähän sellaiseen kakkos-kolmosviulun soittajaksi, niin nyt olisi tarjolla oikeasti isoa ruutua ja pääsisit olemaan se pelaaja, jonka rooliin varmaan jokainen haluaa.

- Ensimmäistä kertaa valmentaja tuntee minut henkilökohtaisesti. Onhan minulla ollut maajoukkuevalmentajia Jokereissa, mutta nyt kun valmentajana on minut hyvin henkilökohtaisesti tunteva ystävä, niin se osaa vaatiakin minulta jotain ja auttaa paremmaksi pelaajaksi.

Jokisella ja Jormakalla on yhteistä historiaa maajoukkuepaidasta, kun molemmat pelasivat MM-kisoissa 2014. Vuosien varrella muodostunutta ystävyyssuhdetta Jormakka ei näe ongelmana, vaikka tulevalla kaudella asetelma muuttuukin Jokisen ollessa Jormakan esimies.

- Kyllä sitä ennen tänne tuloa mietin, että minkälaista tulee olemaan, kun Olli on valmentajana. Alku on ainakin toiminut ja Olli vetää erittäin hyvin koutsina. Ei se kaveruus ole vaikuttanut tekemiseen mitenkään, koska ammattimiehiä tässä ollaan. Näen sen enemmänkin positiivisena asiana, koska voin kertoa oman mielipiteeni avoimesti ja Olli kuuntelee sitä. Hänellä on pitkä pelaajatausta, niin hän tietää, että pelaajilla on omia mielipiteitä. Hän kuuntelee pelaajia ja yhdessä tässä mennään eteenpäin.

Jormakan mukaan joukkueessa on ollut hyvä tekemisen meininki ja Jokisen johtamistyyli on omiaan edistämään hyvää ilmapiiriä.

- Tässä on paljon nähnyt eri valmentajia, niin mielestäni on hienoa, että nykyvalmennus menee ihmisläheisemmäksi. Ei ole enää niin auktoriteettistä se touhu mitä joskus 10-15 vuotta sitten oli. Se on ollut hieno nähdä, miten Olli juttelee nuorten pelaajien kanssa ja nuoret pelaajat uskaltavat jutella takaisin. Kyllä sillä varmasti on positiivinen vaikutus joukkueeseen.

"Kärkiroolissa pitäisi olla ja johdattaa joukkuetta voittoon"

Jormakka on pelannut Liigassa viimeksi kuusi vuotta sitten ja nyt palaa maailmalta kokeneempana pelimiehenä takaisin. Tavoitteena hänellä on olla Jukureissa johtava pelaaja.

- Onhan se kiva päästä näkemään Liigan taso ja myös se, että onko sitä itse tuolla maailmalla kehittynyt. Tavoite itsellä on kuitenkin sellainen, että kärkiroolissa pitäisi olla ja johdattaa joukkuetta voittoon. Ei tässä vielä jäähdyttelemään ole Suomeen tultu. Nyt kun täällä ei ole viime vuosina sitä menestystä tullut, niin pyritään sieltä tuomaan juttuja ja näyttämään esimerkkiä, että mitä se voittaminen vaatii.

Isoksi asiaksi menestymisen suhteen Jormakka nostaa yhtenäisyyden ja yhdessä työn tekemisen merkityksen. Henkilökohtainen menestys pitää siirtää ajatuksissa taka-alalle.

- Tärkeintä menestymisessä on kuitenkin se, että täytyy hyväksyä ettei välttämättä voiteta pistepörssejä. Onhan se tietysti hienoa, jos sen voittaa, mutta silloin joukkueenkin pitää voittaa. En ole oikein ikinä ymmärtänyt, jos joukkueessa on yksi kaveri, joka tekee pisteitä ja joukkue häviää. En pidä sitä oikein minään, jos ei joukkue voita. Jokainen voi miettiä, että tekeekö mielummin 50 pistettä ja joukkue on sarjajumbo vai tekeekö 30 pistettä ja voittaa mestaruuden. Varmaan joka jätkä valitsee sen 30 pistettä ja mestaruuden.

Jormakka nostaa esiin yhteistyön merkitykseen liittyen omakohtaisen kokemuksen viime kaudelta Saksasta.

- Viime kaudella kun menin sinne Saksaan ja siellä ei ollut joukkue menossa edes pudotuspeleihin. En nyt ota itselleni tästä mitään propseja, mutta kun menin sinne ja saatiin muutama voitto siinä, niin huomasi kuinka joukkue yhtenäistyi. Jokainen alkoi laittaa omia pistetavoitteitaan syrjään ja rupesi tekemään töitä yhdessä. Se oli sitten hieno kausi, kun mentiin vielä pudotuspeleihin ja finaaleihin saakka. Ei oltu todellakaan sarjan taitavin joukkue, niin kyllä se vaatii sen, että jengi pelaa oikeasti yhdessä.

"Silloin kun on vaikea paikka, niin yleensä päälliköt astuvat esiin"

Tämän kauden jukurijoukkueeseen on Jormakan lisäksi hankittu paljon muutakin kokemusta, kun joukkueeseen liittyivät Jarkko Immonen, Jani Tuppurainen sekä yli 500 SHL-ottelua pelannut Niclas Lundgren. Jormakka näkee kokemuksen arvokkaana asiana joukkueelle varsinkin vaikeiden hetkien kohdalla.

- Ikinä ei voi kokemusta pitää huonona asiana. Kokeneet pelaajat ovat kuitenkin aika monesti jo olleet niissä tiukoissa paikoissa, joten heillä ei niin sanotusti se maila tutise kädessä. En tietenkään sitä sano, etteikö nuoretkin pelaajat pystyisi sitä hoitamaan, mutta kyllä se kokemus auttaa noissa asioissa.

- Silloin kun on vaikea paikka, niin yleensä päälliköt astuvat esiin. Vaikka en kapteenistossa ole, niin yleensä kapteenit on tiukoissa paikoissa parhaimmillaan. Sitä kautta yritän näyttää esimerkkiä. Varsinkin jos tulee heikompi hetki, niin silloin kokeneemman osaston pitää johtaa joukkuetta esimerkillä.

Jormakka on ollut tyytyväinen joukkueen raikkaaseen ilmeeseen ja pitää kasassa olevaa ryhmää hyvänä sekoituksena kokemusta ja nuoruutta.

- Tämä meidän nykyinen jukurijoukkuehan muistuttaa vähän hopeakauden Pelicans-joukkuetta. Tullut paljon uusia äijiä sisään ja näytönhalua riittää varmasti noilla kokeneemmillakin konkareilla. Joku varmasti mietti, että eihän niistä tule enää mitään, mutta minusta kyllä tuntuu että he näyttävät vielä olevansa pelimiehiä ja iskevät kovat tehot tauluun.

Jormakka on täynnä näytönhalua jo uuden roolinsa vuoksi. Kokenutta hyökkääjää eteenpäin ajaa kuitenkin myös perheen sisäinen kilpailu.

- Tuomon poika pelaa Jukurien junnuissa ja olen myös Tuomon tytön kummi, niin tietysti setä haluaa näyttää minkälainen pelimies sieltä tulee. Tietysti Tumekin oli Mikkelissä kova pelimies, mutta aina pitää pistää pikkuisen paremmaksi. Aina pitää olla pientä kilpailua, eikä ainakaan kakkoseksi voi jäädä, päättää Jormakka hymyssä suin.