15.08.2023 18:00

Ottoville Leppänen saapuu kehittyneenä pelaajana ja kasvaneena ihmisenä yliopistopolulta liigakentille

Monen jukurikannattajan ensimmäinen kysymys keväällä oli varmasti kuka, kun Jukurit kertoi Ottoville Leppäsen saapuvan joukkueeseen koeajalle.

Leppänen lienee muutenkin suurelle yleisölle tuntemattomampi nimi, sillä 25-vuotias hyökkääjä on nähty Suomen kentillä työsulkukauden Suomi-sarjavisiittiä lukuun ottamatta ainoastaan junioripeleissä. Viimeiset viisi vuotta eli lähes koko aikuisikänsä espoolaiskasvatti on pelannut Pohjois-Amerikassa yliopistokiekkoa.

Bisnesalaa pelaamisen ohella opiskellut Leppänen sai keväällä opintonsa maaliin, mikä tarkoitti sitä, että oli aika alkaa katselemaan uutta suuntaa elämässä. Pohdintojen lopputuloksena hyökkääjä päätti, että oli aika palata Suomeen.

- Siinä oli vähän kaikennäköistä, kuten aina kauden päätyttyä. En tiedä voisiko sanoa jopa, että etsin vähän itseäni, kun koulu loppui. Pelasin siinä vielä kauden päätyttyä farmin farmissa ja katselin erinäisiä juttuja. Tuli sitten tunne, että olisi kiva palata kotiin ja ehdottomasti liigakartalle, niin agentin kanssa alettiin hoitamaan asioita. Kiva, että Jukureilta tuli sitten myöntävä vastaus.

Keväällä kuukauden aikana Leppänen vakuutti harjoituksissa osaamisellaan valmennusjohdon ja hänen kanssaan sorvattiin 1+1-vuotinen sopimus.

- Voisin sanoa, että nykypäivänä varmaan jokaisen pojan ja tytön unelma on tienata rahaa siitä, että pelaat lajia, jota olet pienestä asti pelannut. Todella upea juttu ja vaikka vähän vanhemmalla iällä koulujen takia tulikin, niin kyllä se todella hyvältä tuntui, kun koeajan jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen.

Monen vuoden reissuelämän jälkeen kotimaahan asettuminen maistuu myös Leppäselle erittäin hyvin.

- Kiva on kyllä olla taas kotona. Tuossa kesän aikana huomasi, että kun ei ole sellaista lähdön painetta, niin saa stressittömästi olla ja mennä. Kiva myös, että nyt kaverit ja vanhemmatkin pääsee katselemaan taas pelejä. Viisi vuotta on aika pitkä aika olla poissa.

- Paljon vanhoja pelikavereita on levittäytynyt ympäri liigakenttää, niin kiva on päästä heitä vastaan kamppailemaan. Ylipäänsä Suomessa pelireissut järjestyy tosi hyvin, mikä on myös hieno asia.

Pohjois-Amerikasta tulevaisuuden turvaa ja oppeja elämään

Leppänen suuntasi Pohjois-Amerikkaan syksyllä 2018. Tuolloin parikymppiselle nuorukaiselle siirto oli iso askel uuteen maailmaan. Vuodet olivat Leppäselle opettavaisia ja hän koki yliopistoaikojen antaneen tärkeimmät opit kaukalon ulkopuolella.

- Kieli ja koulu ovat tietysti se, mitä sieltä lähdetään hakemaan. Aika nopeasti joudut kasvamaan ihmisenä. Joudut uuteen kulttuuriin, uutta kieltä ja uudet kaverit, niin se opettaa tosi paljon. Melkein sanoisin, että paras oppi, jonka siinä iässä voi saada. Tietysti jääkiekkoilijana siinä viidessä vuodessa kehittyi paljon, mutta kyllä se henkinen kasvu merkkaa isossa kuvassa paljon enemmän.

Elämää Pohjois-Amerikassa oli tukemassa myös tyttöystävä, naisten maajoukkuepelaaja Jenniina Nylund, joka myös opiskeli ja pelasi yliopistossa.

- Hän on tietysti tärkeä tuki ihan kaikessa. Hänkin kun oli siellä Amerikassa ja tiesi miten homma toimii, niin oli tosi kiva jakaa ilot ja surut. Se helpotti myös matkaa tietyllä tapaa.

Leppänen myöntää, että opiskelun ja pelaamisen yhteen sovittaminen oli välillä rankkaakin, vaikka asiat koulun puolelta olikin järjestetty hienosti. Suoritettu tutkinto kuitenkin on ennen kaikkea tulevaisuuden turva.

- Valehtelisin, jos sanoisin, ettei sillä jonkinlaista painoarvoa olisi. Faktahan on se, että jossain vaiheessa pelit loppuvat. On se sitten kahden, viiden tai vaikka 10 vuoden päästä ja syytä ei ikinä tiedä, niin tietysti se tuo elämään turvaa. Pystyy stressittömästi panostamaan nyt jääkiekkoon, eikä tarvitse miettiä tulevaisuutta niin paljon.

Henkisen kasvun lisäksi yliopistovuodet veivät Leppästä pelaajana eteenpäin. Pienessä kaukalossa kamppailu aina NHL:ään saakka edenneitä pelimiehiä vastaan kertoo omaa kieltään sarjan tasosta.

- Kyllä se sarjan taso edelleen on aika pimennossa Suomessa, vaikka sinne enemmän ja enemmän pelaajia lähteekin. Itseäkin yllätti se taso siellä. Pääsi pelaamaan ihan NHL-pelaajia vastaan. Siellä tietysti sitten taso vaihtelee, että kärkiyliopistot ovat todella kovia, mutta häntäpää on sitten heikompaa.

- Kyllä mä koen, että se oli itselleni oikea ratkaisu lähteä sinne. Pienempi kaukalo, peli nopeampaa sen takia ja taitavia pelaajiahan siellä on. Siellä pääsi pelaamaan kuitenkin kovia pelureita vastaan, niin tosi kehittävä sarja se oli. Elämän isommassa kuvassa koulutus ja kielitaito tulevat sitten kaupan päälle, niin oli kyllä mahtavaa aikaa olla siellä.

RPI:n ja Merrimack Collegen yliopistoissa pelannut Leppänen puhuu avoimesti yliopistopolun puolesta. Pelaamisen ohella se tarjoaa uuden kokemuksen ihmisenä.

- Tiedän suomalaisia pelaajia, jotka ovat päässeet kokemaan vielä itseäni parempia kouluja ja kohtaamaan vielä parempia pelejä siellä. Olen sitä mieltä, että jos et ihan stara ole nuoresta asti, niin se on aika hyvä reitti.

- Korostaisin edelleen sitä isoa kuvaa, että kaikki sieltä saadut avut valmistavat sinut elämään ehkä paremmin kuin se, että lähtisit nuoresta pitäen koluamaan pelkästään lätkää tai mitä tahansa lajia.

“Joka ilta haluan auttaa joukkuetta voittamaan, oli se rooli mikä tahansa”

Jukurijoukkueen kanssa Leppänen ehti olemaan keväällä yhdessä kuukauden ja nyt syksyn ensimmäiset viikot ovat tehneet ryhmää hänelle entistä tutummaksi. Joukkueesta löytyi myös useampia entuudestaan tuttuja kasvoja, kuten hyökkääjän parhaisiin ystäviin lukeutuva Niklas Peltomäki.

- Kyllähän se buustaa treenamisen halua ja helpotti tietysti sisään tulemista. Espoosta on paljon tuttuja jätkiä. Varsinkin Nikan kanssa pelattiin pienenä paljon kimpassa ja on siinä muitakin, Mäkiahoa ja Huuhtasta. Tosi kiva on ollut liittyä porukkaan mukaan.

- Meillä on tosi hyvä porukka kasassa. Meno on ollut laadukasta alusta alkaen. Nopea, kestävä ja fyysinen ryhmä. Kaikki elementit siellä on, että nyt vain hiotaan peliä kuntoon, niin hyvä tästä tulee.

Juniorivuosinaan Leppänen takoi koviakin tehopisteitä - muun muassa parhaalla U18-kaudella 44 ottelussa syntyi peräti 74 pistettä. Maalinnälkä ei ole edelleenkään hävinnyt mihinkään, mutta vuodet Pohjois-Amerikassa koulivat hyökkääjästä monipuolisemman pelaajan.

- Tykkään pelata kiekolla, kuten varmasti jokainen hyökkääjä. Tykkään syöttää ja pelata sillä tavalla ovelasti. Vuodet Amerikasta ovat kuitenkin tuoneet myös vähän karheutta. Tykkään vääntää, taklata ja karvatakkin. Pystyn tekemään vähän kaikkea ja tunnetta pelissä pitää olla. Siitä se ei ainakaan tule jäämään vajaaksi.

- Amerikassa oppi, että jääkiekko ei ole pelkkää hyökkäämistä ja pisteiden naputtelua. Tietysti se on kivaa, mutta joukkuetta pystyy auttamaan monella tavalla. Suurin osa pelaajista on kuitenkin niitä, jotka tekevät sen arjen perusduunin, eivätkä pääse nauttimaan kaikista kirkkaimmista valoista.

Tulevan kauden tavoitteistakin puhuessa Leppänen lähtee nöyrästi joukkueen menestys etusijalla.

- Joka ilta haluan auttaa joukkuetta voittamaan, oli se rooli mikä tahansa. Henkilökohtaisella tasolla haluan todistaa itselleni, että kuulun tänne ja pystyn edelleen kehittymään. Tietyllä tapaa tämä on itselleni hyvä haaste. Uuteen ympäristöön ja sarjaan, niin tämä on tosi mielenkiintoinen vuosi itsellekin.

Kovin tarkkoja suunnitelmia tulevaisuutta ajatellenkaan Leppänen ei ole tehnyt, vaan nauttii mielummin nykyhetkestä.

- Tietysti halu olisi nähdä eri sarjoja ja parempia liigoja vielä. Tuo viisi vuotta kuitenkin opetti, että pitää nauttia näistä hetkistä ja sitä ei ikinä tiedä, mitä kulman takana odottaa. Ei ole mitään pidemmän tähtäimen tavoitteita asetettu, vaan pelataan niin kauan kuin homma on kivaa.

- Nuorenakaan kun ei ole ollut se taitavin ukko, niin työnteon kautta kaikki on pitänyt ansaita. Niinhän se työelämässä tuntuu menevän, että sitä kautta se pitää ansaita ja sitä täällä ollaan nyt tekemässä. Ei haittaisi olla täällä vaikka pidempäänkin, vaikuttaa tosi mukavalta paikalta.

Vaikka päivät jäähallilla ovat olleetkin välillä pitkä, on Leppänen ehtinyt tutustua jonkin verran jo uuteen kotikaupunkiinkin. Erityismaininnan Espoon mieheltä saa Suomen parhaaksikin tituleerattu tori.

- Espoosta sellainen oikea tori puuttuu, niin täällä on ollut siellä mukava juoda kaffea silloin tällöin.

Paikallisista nähtävyyksistä mieleen on jäänyt myös Naisvuoren vesitorni ja ompa hyökkääjä ehtinyt käydä nauttimassa Urheilupuiston tunnelmasta MP:n otteluissakin. Urheilu on muutenkin lähellä Leppäsen sydäntä.

- Silloin koeaikajakson aikana jo pyrin katselemaan paikkoja valmiiksi ja toivoin, että tänne saisi jäädä. Pienikokoinen kaupunkihan tämä on, mutta kaikki löytyy läheltä, on rauhallista ja puhdas ilma. Annetaan myös ilmainen shout-out Mikkelin Palloilijoille. On ollut hyvännäköistä tekemistä, mitä olen muutaman pelin käynyt katsomassa.

- Molemmat veljet ovat pelanneet futista ja sitä kautta se laji on tullut tutuksi. Tykkään kesäisin käydä katsomassa pelejä ihan miltä sarjatasolta vain. Oikeastaan kaikenlaisen urheilun seuraaminen livenä on itselle mieluista.