Luottojukuri Kalliola saavutti kovalla työllä tavoitteensa - "Tuli sellainen fiilis, että sai palkinnon raskaasta duunista"

Seitsemättä kauttaan Jukureissa pelaava Joonas Kalliola kuuluu nykyään Liiga-joukkueen vakiokalustoon. Takana on kuitenkin pitkä tie ja Liiga-unelman eteen on paljon työtä.

<p>Kalliolasta on kehittynyt vuosien varrella luotettava liigapelaaja.</p>

Kalliolasta on kehittynyt vuosien varrella luotettava liigapelaaja.


Joonas Kalliola saapui Mikkeliin ja Jukurijoukkueeseen syksyllä 2013. Tuolloin takana oli ensimmäinen kausi miesten pelejä Lempäälässä ja edessä uudet haasteet Mestiksen kärkijoukkueessa.

Reilut kuusi vuotta myöhemmin Kalliola kiekkoilee joukkueessa jo seitsemättä kauttaan kaksinkertaisena Mestis-mestarina sekä lähes 200 Liiga-ottelua kokeneempana pelimiehenä.

- Täällä on hoidettu asiat aina hyvin viimeisen päälle ja kuunnellaan pelaajaa. En ole vielä keksinyt mitään valitettavaa. Autetaan myös siviilipuolen asioissa, mikä on hieno juttu, Kalliola pohtii.

Kalliola on lähtöisin länsirannikolta, Raumalta. Vaikka hyökkääjä onkin viettänyt jo pidemmän jakson elämästään Savossa, niin savolaistuneena mies ei ainakaan vielä itseään pidä.

- Puhetyyli ei ainakaan ole vielä tarttunut ja Ritamäki siitä joka päivä huutelee, Kalliola hymähtää.

Kokonaisuudessaan Kalliola pitää aikaansa Jukureissa uransa kannalta merkityksellisenä ja arvostaa sitä korkealle.

- Jos en olisi aikanaan Jukureihin tullut, niin ei tiedä pelaisiko sitä jääkiekkoakaan enää. Tämä on ollut kyllä todella iso osa uraa.

Lempäälä opetti työntekoa

Kalliolan ensikosketukset kiekkoilun maailmaan tulivat luistelukoulussa, jonka jälkeen nopeasti mukaan tulivat mailat ja pelaaminen. Koko junioriuransa Kalliola edusti Lukkoa.

Lukon A-nuorissa hyökkääjä pelasi kaikkiaan neljä kautta. Tuolloin Kalliolan kanssa samassa joukkueessa pelasivat muun muassa Eero Elo, Antti Raanta, Jesse Virtanen, Olli Palola ja Charles Bertrand.

Raumalaisjoukkue selvitti tiensä kaudella 2008-2009 pronssiotteluun, jossa se kaatoi paikallisvastustaja Ässät. Seuraavallakin kaudella tie vei pronssiotteluun, mutta tuolloin Ilves nappasi himmeimmät mitalit.

- Ensimmäisellä kaudella kun vedin häkkipäänä, niin silloin meillä oli kova nippu siellä ja saatiinkin pronssia. Seuraavallakin kaudella päästiin pronssipeliin, mutta silloin tuntui, että olisi ollut rahkeita pidemmällekin.

- Kaiken kaikkiaan hyvät muistot jäi Raumasta. Siellä pääsi kyllä kehittymään ja oli hyvät olosuhteet.

Ennen pitkää oli kuitenkin edessä siirtyminen miesten peleihin. Kalliolalla tämä tapahtui kaudella 2012-2013, kun hän siirtyi Mestikseen LeKin riveihin. Debyyttikausi miesten mukana tuotti 33 ottelussa tehot 4+1.

- Ei se ero loppupeleissä niin iso ollut kuin alunperin ehkä odotti. Siellä sai pelata sitä omaa roolia ja sai tuntuman miesten peleihin. Se oli kausi, joka oli hyvä kokea.

Vuosi Lempäälässä oli Kalliolan mukaan muutenkin opettavainen. Muutto yksin uudelle paikkakunnalle ja työn tekeminen pelaamisen ohella kasvattivat nuorta hyökkääjää.

- Siellä tehtiin läpi kesän töitä ja kauden aikanakin oltiin hommissa kahdeksasta kolmeen, minkä jälkeen suunnattiin suoraan hallille. Täytyy kyllä nostaa hattua niille, jotka sitä edelleen tekevät. Se on kovaa arkea ja syö aika paljon resursseja pelaamisesta, Kalliola kertoo.

- Paljon sen kuvion toimiminen riippuu myös työnantajasta. Meillä oli yhteistyöfirma, jonka kautta hommat onnistui hyvin ja joustettiin tosi paljon. Kyllä se kuitenkin paljon vaatii. Kahdeksalta lähdet, töissä syöt missä syöt ja siitä sitten harjoituksiin ja kotiin syömään sekä nukkumaan.

Ensikosketus Jukureihin

LeKi-paidassa Kalliola sai myös ensikosketuksensa tulevaan työnantajaansa, kun lempääläisryhmä väänsi neljän runkosarjakohtaamisen lisäksi puolivälieräsarjan Jukureita vastaan. Runkosarjassa LeKi pisti vielä kampoihin, mutta pudotuspeleissä mikkeliläisryhmä jyräsi joukkueen tylysti tieltään 4-0-otteluvoitoin.

- Me voitettiin silloin molemmat runkosarjapelit Lempäälässä, mutta Mikkelissä oli sitten vähän eri meininki kun tultiin tänne. Laiturina kun olit omassa päässä, niin sait Purolinnan Jupea morjestaa, kun se tuli jo toiseen vaihtokierrokseen ja olit itse vielä jäällä. Niin pitkät oli päätypyöritykset.

- Pudotuspeleissä meillä ei ollut kyllä mitään jakoa, oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Oli niin rutinoitunut porukka vastassa ja ammattimiehiä, niin ero oli selvä. Ne oli kuitenkin silloin kovia pelejä, vaikka tulokset oli mitä oli.

Keväällä pelien päätyttyä Jukurien silloinen urheilujohtaja Tommi Kerttula otti yhteyttä Kalliolan agenttiin ja asiat etenivät melko nopeasti maaliinsa. Päätös Etelä-Savoon lähtemisestä oli hyökkääjälle helppo.

- Ensimmäistä kertaa, kun kuuli, että on mahdollista tulla tänne, niin ei tarvinnut kahta kertaa ajatella mitä tekee. Tiesi kuitenkin, että täällä on puitteet viimeisen päälle ja mahdollisuus päästä menestyvään seuraan. Sen huomasi jo ensimmäisellä kaudellakin, vaikka olin paljon loukkaantuneena, että menin paljon pelaajana eteenpäin.

Kaudeksi 2013-2014 Mikkeliin siirtyneen Kalliolan avauskausi jukuripaidassa oli hyvin monivivahteinen. Hyvän alkusyksyn jälkeen tulokset heikkenivät ja loppusyksyä väritti myös valmentajavaihdos, kun Jarno Pikkarainen sai potkut baarikahakan seurauksena.

Pikkaraisen korvanneen Antti Pennasen johdolla Jukurit teki kuitenkin kovan tempun etenemällä runkosarjan kahdeksannelta sijalta finaaleihin saakka, jossa se kuitenkin taipui KooKoolle. Matkalla finaaliin joukkue voitti seitsemän ottelun sarjoissa Sportin ja TUTOn.

- Meillähän ei ennen joulua tainnut paljon kahta peliä pidempiä voittoputkia tulla. Päästiin juuri ja juuri pudotuspeleihin, missä sitten taas nähtiin että pudotuspelit on pudotuspelejä. Tiedettiin, että meillä on sellainen joukkue, jolla pystytään mihin vain.

- Se sitten vähän verotti, kun tehtiin pitkät reissut Vaasaan ja Turkuun neljä kertaa, niin finaaleissa alkoi jo vähän bensa loppumaan. Oli kyllä sellainen kausi, että muistaa varmasti aina.

Kalliola totesi, että valmentajanvaihdos kesken kauden vaikutti myös tekemiseen, vaikka suuria muutoksia Pennanen ei vielä ensimmäisellä kaudella tehnytkään.

- Kahden eri pelityylin valmentajat oli kuitenkin ja ajatusmaailmat erosivat toisistaan. "Pendo" vasta pudotuspeleissä alkoi vähän tuomaan omia juttujaan mukaan, mutta enemmän se näkyi sitten hänen ensimmäisellä täydellä kaudellaan.

<p>Mestiksen jäähypörssinkin aikanaan voittanut hyökkääjä nostattaa välillä vastustajienkin tunteet pintaan.</p>

Mestiksen jäähypörssinkin aikanaan voittanut hyökkääjä nostattaa välillä vastustajienkin tunteet pintaan.

Ennätysmaalin muistaa aina

Pennasen alaisuudessa Jukurit pelasi kaksi täyttä kautta, joista molemmat päättyivät mestaruusjuhliin. Kaudella 2014-2015 mikkeliläisryhmä eteni mestaruuteen varsin selvällä tavalla, sillä sen ainut pudotuspelitappio tuli vasta toisessa finaaliottelussa KooKoota vastaan.

- Olihan meillä nimellisesti tosi kovat joukkueet silloin ja paljon yksilötaitoa, mutta se mitä Pennanen tuohon joukkueeseen toi oli se, että antoi pelaajille vapauksia ja luottoa. Täällä on urheilullisuus ollut myös aina tärkeä juttu ja meillä oli silloin kyllä tosi kovakuntoinen joukkuekin Pennasen aikaan, arvioi Kalliola.

Ensimmäisellä mestaruuskaudella Kalliola iski koko kevään kannalta ison maalin, kun hän ratkaisi viidenteen jatkoerään venyneen toisen välieräottelun Hokkia vastaan ajassa 151.31. Tuo osuma oli hetken aikaa myös Suomen jääkiekkohistorian pisin ottelu.

- Siinä ei enää hirveästi sirkushuveja jatkoajat tarjoilleet. Siinä vain mentiin ja pistettiin kiekkoa syvään. Vältettiin riskejä ja molemmat joukkueet vaihtoi samaan aikaan. Vähän sellaista virheiden kyttäilyähän se oli, kertaa Kalliola ennätyspelin tapahtumia.

- Se oli sen sarjan kannalta tärkeä voitto. Saatiin sarja 2-0:aan, niin se ehkä vähän katkaisi Hokin selkärankaa. Olisi ollut ihan eri tilanne, jos olisi lähdetty Mikkeliin 1-1-tilanteessa.

Syksyllä 2016 Jukurit sai tietää nousevansa Liigaan seuraavaksi kaudeksi. Viimeinen Mestis-kausi alkoi kuitenkin heikosti, sillä joukkue voitti ensimmäisestä kahdeksasta ottelustaan vain yhden. Tämän jälkeen kurssi kääntyi ja mikkeliläisryhmä jäi ainoastaan kahdesti pisteittä loppukauden aikana.

- Se oli sellaista klassista mestaruuskrapulaa. Täällä pelattiin silloin jumbofinaali RoKia vastaan, mikä voitettiin ja siitä homma sitten kääntyi. Sen jälkeen se olikin yhtä menoa oikeastaan pudotuspeliotteluihin Vantaata vastaan.

Puolivälierissä vastaan tullut Kiekko-Vantaa löi kapuloita Jukurien rattaisiin todenteolla. Mikkeliläisjoukkue johti ottelusarjaa jo 3-0, mutta vantaalaisryhmä nousi vielä rinnalle. Jukurit kuitenkin onnistui kääntämään seitsemännen ottelun jatkoajalla edukseen, eikä enää sen kevään aikana hävinnyt otteluakaan.

- Olisiko silloin jatkoajalla hävitty kolmas peli Vantaalla ja seuraavana päivänä oli täällä peli. Oma ajatus oli silloin, että ei tämä tähän voi päättyä ja joka jätkästä näki sen. Olihan siinä pieni kipsi päällä, mutta onneksi saatiin se vielä käännettyä, Kalliola muistelee.

"Aina kun jäälle menen, niin pistän kropan likoon ja teen mitä tarvitsee"

Jukurien aloittaessa kaudella 2016-2017 taipaleensa liigapolulla, täyttyi myös 28-vuotiaan Kalliolan lapsuudenhaave. Jukurihyökkääjä ei ole koskaan kuulunut joukkueensa taitavimpiin pelaajiin ja noussut sitä kautta valokeilaan, vaan paikka liigaympyröistä on auennut kovan työnteon seurauksena.

- Pienempänä tietenkin katseli liigapelejä telkkarista ja Raumallakin pääsi muutaman harjoituspelin pelaamaan Lukossa. Tätä on aina halunnut tehdä ja kun miettii, että kovan työn tehnyt. Käynyt Mestis-polun läpi ja ansainnut sitä kautta näytönpaikan täällä, niin olihan se kyllä hienoa.

- Silloin tuli sellainen fiilis, että sai palkinnon siitä hyvästä ja raskaasta duunista, jota on tehty.

Liigakentilläkin Kalliola on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa Jukurien miehistössä ja saanut vastuuta lähes kaikissa rooleissa. Pelejä jukuripaidassa hänelle on kertynyt Mestis- ja Liiga-vuosina yhteensä 378 kappaletta.

- Vähän joka roolia on kokeiltu vähän paremmin ja heikommin tuloksin. Pyrin siihen, että aina kun jäälle menen, niin pistän kropan likoon ja teen mitä tarvitsee. On se sitten kiekon tai maalin eteen menemistä. Pyrkii auttamaan siinä, että saadaan mahdollisimman paljon voittoja.

Jos Mestis-vuodet opettivat Kalliolaa elämän eri osa-alueilla, niin liigapelaajana oppia on tullut enemmän henkilökohtaisella tasolla.

- Kun ikää tulee lisää, niin enemmän osaa kuunnella omaa kroppaa. Sen on tajunnut Liigaan hypätessä, että se vaatii vielä enemmän ympäri vuorokautista urheilijan elämää ja kropasta huolehtimista, että pystyy pelaamaan.

Kalliola on saavuttanut Jukureissa kahden Mestis-mestaruuden lisäksi yhden hopeamitalin. Liigassa tähänastiset parhaat muistot sijoittuvat avauskaudelle. Tavoitteet ovat kuitenkin selvät niin joukkueena kuin henkilökohtaisellakin tasolla.

- Ensimmäinen kotipeli avauskaudella Liigassa oli hieno täällä ja tietysti joitain yksittäisiä voittopelejä on jäänyt mieleen. Tänä keväänä odotellaan vain sitten niitä pudotuspelejä, hyökkääjä linjaa.

- Terveenä toivottavasti pysyn ja pystyisin pelaamaan mahdollisimman monta vuotta. Se on se lähtökohta. On vaikea ajatella tilannetta, ettei tekisi tätä, Kalliola päättää.