19.09.2022 17:00

Frans Tuohimaa arvostaa pitkää tietään huipulle - "Ainakaan ilmaiseksi ei ole mitään saanut"

Frans Tuohimaalle viime kevät oli konkreettisesti jääkiekkoilijan kulta-aikaa. 31-vuotias torjuja oli mukana sekä historiallisen olympiakullan Pekingistä tuoneessa leijonajoukkueessa että MM-kultaa Tampereella vuolleessa ryhmässä. Vaikka Tuohimaa ei kentän puolelle kummassakaan turnauksessa päässyt, jäivät ne kokemuksina hänelle ikuisesti mieleen.

- Unohtumattomia juttujahan nuo ovat. Molemmista vielä se kaikista kirkkain ja sai olla kahdessa kultamitalijoukkueessa mukana, niin kyllä ne ovat oman uran ja elämän kohokohtia, Tuohimaa toteaa.

Olympiakulta oli Suomelle historian ensimmäinen jääkiekossa. Tuohimaa ei kuitenkaan arvota voittoja toistensa edelle, vaan molemmat maistuivat yhtä makealta.

- Molemmat olivat tosi isoja juttuja, mutta sen olen sanonut, että olympiajoukkueeseen mahtuminen on kyllä oman uran isoin saavutus. MM-kisoissa voi aina tapahtua kaikenlaista. Saattaa NHL:n suunnalta tulla joku ja silloin ei välttämättä mahdu mukaan, mutta nyt mentiin samalla veskarikolmikolla molemmissa. Oli hieno olla kyllä mukana molemmissa turnauksissa.

Kahden kultamitalin ja menestyksen lisäksi Tuohimaan kevääseen mahtui myös synkempiä sävyjä, kun maailmantilanne koki muutosta Venäjän hyökättyä Ukrainaan, Tämän seurauksena monet eurooppalaispelaajat Tuohimaa mukaan lukien jättivät työpaikkansa KHL:ssä kesken kauden. Neftehimik Nizhnekamskia edustaneelle Tuohimaalle lähtöpäätös oli itsestäänselvyys.

- Se oli ainut oikea ratkaisu. Ei se palvele ketään, että on treeneissä ja peleissä kokoonpanossa, mutta koko ajan on tunne etten halua olla täällä. Silloin pitää lähteä pois sieltä. Itselläni kävi hyvä tuuri, että pääsin aika kivuttomasti pois. Loppu hyvin, kaikki hyvin sen suhteen, muotoilee Tuohimaa.

Opettavainen vuosi Venäjällä

Vaikka aika Venäjällä päättyikin odottamattomalla tavalla, niin kokonaisuutena Tuohimaalle jäi positiivinen kuva kaudesta. Hän torjui kauden aikana yhdessä maailman kovimmista kiekkosarjoista 26 ottelua ja sai paljon uutta oppia.

- Paljon tietysti oli kulttuuri - ja harjoituseroja sekä toimintatavoissa eroja. Siellä on sellainen aika vanhan liiton hierarkkinen kulttuuri valmennuksessa ja seurajohdossa. Aika siellä kyllä opetti todella paljon. Itselle se oli hyvä kokemus ja kaikki sujui päällisin puolin hyvin. Pyrin yleensäkin ajattelemaan niin, että on vain hyviä kokemuksia. Joko menestytään tai opitaan. Viime kausi oli vähän molempia, että oli paljon hyvää, mutta myös opittiin paljon, Tuohimaa kertoo.

Kaukalon ulkopuolellakin uutta oppia tuli paljon. Venäläinen luonteenlaatu eroaa melko paljon Tuohimaan mukaan siitä, mihin Suomessa on totuttu ja se oli myös avartava kokemus suomalaisvahdille.

- Henkisellä puolella tuli varmasti oppia eniten. Ei paljon hetkauta täällä enää tietyt asiat sillä tavalla. Kauteen mahtuu ylä -ja alamäkiä niin joukkueena kuin henkilökohtaisesti, niin niitä osaa käsitellä. Sellaista suomalaista rauhallisuutta osaa myös arvostaa, kun Venäjällä elettiin ehkä enemmän tunteella. Tietyllä tapaa ihan hauskaa, mutta ei ehkä ammattimaisin tapa käsitellä hyviä tai huonoja hetkiä, hymähtää Tuohimaa.

- Urheilijana pitäisi pystyä olemaan melko samanlainen joka hetki ja jatkaa määrätietoisesti omaa hommaa. Venäjällä tunne vaikuttaa vähän liikaa moneen asiaan, niin sitä arvostaa Suomessa aika paljon, että tunne vie vähemmän tekemistä.

KHL:ssä välimatkat ovat myös huomattavasti pidempiä kuin monissa muissa sarjoissa. Matkakilometrejä tulee vieraskiertueiden aikana tuhansia ja välissä myös aikavyöhykkeetkin vaihtelevat, mikä lisää rasitusta entisestään. Tuohimaan mukaan siinä erotellaan niin sanotusti jyvät akanoista.

- Suomessa oppii sellaiseen tiettyyn rutiiniin, kun ollaan samalla aikavyöhykkeellä, pelit samaan aikaan ja matkatkin suhteellisen helppoja. Siihen jos tulee jotain muutosta, niin ruvetaan miettimään onko tämä huono juttu. Viime vuonna pelit oli aina vähän eri aikaan, oli jetlagia ja sellaista urheilijan optimaalista hetkeä ei ollut varmasti koskaan, Tuohimaa arvioi.

- Siellä oppi sen, että miten väsyneenäkin kaivetaan itsestä paras esiin. Venäjällä se ero tuli siinä, että kuka pystyy huonoinakin päivinä pelaamaan parhaiten. Se on se ammattimaisuus, mikä on hyvä täälläkin oppia. Kaikki ei välttämättä mene ennen peliä suunnitellusti, mutta silti pitää pystyä pelaamaan hyvä peli.

"Aika monta kiveä ja karikkoa on saanut matkalla ylittää"

Tuohimaan matka KHL-vahdiksi ja olympiavoittajaksi on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin helppo. Liigaura käynnistyi nuorena miehenä kaudella 2011-2012 Jokereissa, jossa hän metsästi peliaikaa kahden kauden ajan. Ykkösvahdin paikka ei auennut vielä HPK:ssakaan, josta tie vei Mestiksen kautta pariksi kaudeksi Pohjois-Amerikkaan ja Ruotsin Allsvenskaniin, jossa hän oli nostamassa Leksandsia SHL:ään.

Lopulta kaikki palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, kun Tuohimaa päätyi Lappeenrantaan ja SaiPaan syksyllä 2016. Ensimmäinen kausi oli joukkueena katastrofaalinen lappeenrantalaisten jäädessä sarjassa viimeiseksi, mutta Tuohimaa otti pelaajana askeleita eteenpäin pelaten lähes puolet kauden otteluista. Seuraavalla kaudella hän torjui peräti 51 ottelussa ja nousi koko sarjan kuumimpien maalivahtinimien joukkoon.

- Itselle annan kreditin siitä nimen omaan, että se ykköstorjujan paikka ei tullut helpoimman kautta. Oli aika monta vaikeaa vuotta siellä uran alussa ja itse nuorempana odotti, että se aukeaisi aikaisemmin. Siinä sitten meni kuitenkin viitisen vuotta ennen kuin pääsi pelaamaan niin paljon kuin odotti. Sitä osasi arvostaa ja ottaa myös oppia, että alkoi tekemään asioita oikein.

- En olisi sitä aiemmin ansainnutkaan. Siellä oli paljon hyvää, mutta teki arjessa myös ne virheet, jotka sitten käänsivät homman siihen suuntaan, etten pystynyt ykkösvahdin roolia ottamaan. Sitten kun se hetki koitti, että pystyi ottamaan sen paikan ja pelaamaan niin hyvin, että ansaitsi pelata joka päivä, niin se oli myös sitä isoa oppia omalle uralle.

Taitojensa puolesta Tuohimaa olisi ollut ykkösvahdin tasoa jo aiemminkin, mutta kasvaminen siihen rooliin vaati enemmän aikaa. Henkiselle puolelle tasaisuuden löytäminen oli avain siihen, että hän Lappeenrannassa pystyi vastuuvahdin paikan valtaamaan.

- Urheilullisuus ja työnteon määrä ovat olleet aina itselläni hyviä. Se on ollut oma tavaramerkkini, että olen voinut sanoa itselleni tehneeni hommia, eikä se siitä ole jäänyt kiinni. Henkisellä puolella tuli se isoin kasvu. Ruotsin vuoden jälkeen aloin käyttämään urheilupsykologia ja sitä kautta tuli oppia tasaisempaan ajatteluun, että ei tarvitse mennä aallonharjalta aivan pohjalle koko ajan, vaan pystyy seilaamaan siinä välissä. Sen lisäksi tietysti sitten ihan luontaisesti tullut kokemus auttoi, Tuohimaa pohtii.

- Ekoina vuonna Lappeenrannassa oli Markkasen Jussi toisena maalivahtina. Siinä oli sellainen paljon nähnyt kaveri, josta pystyi myös ammentamaan oppia paljon.

Tuohimaan noususuhdanteinen ura sai jatkoa uudella saavutuksella joulukuussa 2019. Kasvattajaseuraansa HIFK:hon siirtynyt torjuja pääsi tekemään maajoukkuedebyyttinsä suhteellisen myöhäisellä iällä, 28-vuotiaana, kun hänet valittiin Venäjän EHT-turnaukseen lähteneeseen leijonaryhmään.

- Kun ne saavutukset tulevat vähän myöhemmin, niin sitä omaa matkaa sinne tasolle osaa arvostaa. Ainakaan ilmaiseksi ei ole mitään saanut. Aika monta kiveä ja karikkoa on saanut matkalla ylittää. Kyllä se hienolta tuntui, kun pääsi ensimmäistä kertaa pukemaan maajoukkuepaidan, toteaa Tuohimaa.

Maajoukkuedebyyttikään olisi tuskin paljon ikimuistettavammin sujua, sillä Tuohimaa vispasi kiekon avausottelussaan tyhjään Ruotsin maaliin.

- Toinen peli pelattiin sitten heti seuraavana päivänä Pietarissa jalkapallostadionilla, olisiko ollut 68 000 katsojaa. Oli unohtumaton peli, vaikka 2-1 hävittiinkin. En unohda sitä viikonloppua kyllä koskaan, Tuohimaa muistelee.

Tuohimaa näkee, että hieman tavallista mutkaisemman tien kautta vastuurooliin kulkeminen on ollut uran kannalta vain hyvä asia.

- On tullut paljon erilaisia kokemuksia. On ollut hyviä vuosia, on ollut vaikeampia vuosia. Kaikista niistä on opittu ja pidän nykyään rikkautena, että on ollut monissa paikoissa ja niin sanotusti keitetty monissa liemissä. Sieltä on tullut sellaista rauhallisuutta, kun on nähnyt paljon hyvää ja huonoa. Oppinut suhteuttamaan asioita ja kääntämään ne sitten yleensä sinne positiiviseen suuntaan.

Kannustava ilmapiiri vie eteenpäin

Tuohimaalla oli ajatuksena jatkaa ulkomailla pelaamista myös tulevalla kaudella. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat maailmantilanteen pelaajamarkkinoihin aiheuttaman muutoksen myötä. Jukurit osoitti hänen palveluksiinsa kovaa kiinnostusta ja lopulta yhteisymmärrys löytyi melko nopeasti.

- Sekin on aina monien asioiden summa ja helposta päätöksestä puhuminen aliarviointia. Aina arvioi omat vaihtoehtonsa ja haluaa tehdä parhaan mahdollisen päätöksen. Tässä koin kuitenkin, että annettiin tarpeeksi harkinta-aikaa ja täältä oltiin kovasti kiinnostuneita. Osoitettiin oikeilla tavoilla se, että minut halutaan tänne. Siinä kun palaset loksahteli kohdilleen, niin oli ehdottomasti paras päätös, Tuohimaa summaa.

Elokuussa joukkueen mukaan liittynyt torjuja on ollut vaikuttunut tavasta, millä mikkeliläisseurassa tehdään töitä.

- Täällä ollaan avoimia ja reiluja. Oheisharjoittelu on viety modernille tasolle, eikä siinä tehdä mitään kompromisseja. Vierastan ammattiurheilussa vähän kompromissien tekemistä. Jos halutaan parasta mahdollista suoritusta, niin kompromissi on aina kuitenkin jostain luopumista. Täällä asioita tehdään just, eikä melkein ja siitä itse pidän paljon, tiivistää Tuohimaa.

Tuohimaan maalivahtiparina mikkeliläisryhmässä toimii JYPistä Mikkeliin täksi kaudeksi siirtynyt Markus Ruusu. Maalivahtikaksikon välillä vallitsee Tuohimaan mukaan hyvä kemia, mikä on hänen mukaansa tärkeä asia.

- Itsellä on ollut aina hyvä lykky, että on ollut hyvä veskaripartneri, jonka kanssa tullut hyvin toimeen. Se on iso voimavara. Tietysti kilpaillaan peliajasta ja samasta pelipaikasta, mutta ei se hyödytä kumpaakaan, jos ruvetaan toisen luistimia tylsyttämään. Silloin ei onnistu kumpikaan. Se on mielestäni hyvä, että ollaan hyvää pataa, tsempataan toinen toistaan ja jopa iloitaan toisen onnistumisesta. Se on joukkueelle iso vahvuus, kun siihen pystytään.

Hyvä ja kannustava ilmapiiri ei rajoitu myöskään pelkästään maalivahteihin, vaan koko joukkue on yhtenäinen kansallisuuteen katsomatta.

- Monesti ulkomaalaiset ovat paljon keskenään, kun ympärillä puhutaan enimmäkseen suomea ja muodostuu muutenkin sellaisia kuppikuntia. Olen positiivisesti yllättynyt, että meillä sellaisia ei ole. Koppikielenä kun meillä on englanti, niin kaikki puhuvat samaa kieltä ja ollaan samalla sivulla. Ei ole mitään sellaisia ongelmia, vaan kaikki ovat yhtä porukkaa. Se on ollut hieno huomata heti alkuun, että kuinka yhtenäinen porukka on.

Itseltään Tuohimaa odottaa, että pystyy pelaamaan korkealla tasolla läpi kauden ja auttamaan joukkuetta voittamaan pelejä.

- Henkilökohtaisesti haluan pelata maajoukkuetason lätkää. Se on mielestäni hyvin ilmaistu, koska siihen, että pelaako maajoukkueessa, niin vaikuttaa miten muut pelaavat ja moni muu asia, johon ei voi itse vaikuttaa. Kun itse pelaan kansainvälisen tason lätkää, niin teen palveluksen itselleni sekä joukkueelle ja voitetaan pelejä, jos maalivahti pystyy sillä tasolla pelaamaan, Tuohimaa linjaa.