20.12.2020 10:00

20. luukku: Pitkä tie Ilmarisen puiston kellareista jäähalliin

"Mikkelihän on mainio ja menestyvä jalkapallokaupunki. On luonnollista ja oikeudenmukaistakin, että myös jääkiekolle luodaan mahdollisuudesta nousta seuraavalle tasolle. Jääkiekkohan talvisena valtapelinä ei kaipaa suosituksia." Länsi-Savo 27.3.1971.

Jukurien ensimmäiset viralliset ottelut pelattiin vuonna 1970 Pankalan kentän kaukalossa. Mikkeliläisen kiekkoilun ensiaskeleet ovat kuitenkin jo 1950-luvulta. Ensimmäisen kiekkokenttä Mikkeliin avattiin 24.1.1956 ja se sijaitsi Ilmarisen puistossa, minkä vuoksi sitä alettiin myös kutsumaan Ilmarisen kentäksi.

Kentän rakentamisessa oli kuitenkin omat haasteensa, joista suurimpana sen sijoituspaikka ja sen vuoksi myös rakentaminen siirtyi. Kaukaloa sijoitettiin aluksi muun muassa olemassa olleille Suur-Savon torin kentälle sekä Hänninhautaan mitä jääpalloväki vastusti jääajan vähenemisen vuoksi.

Kaukalo pystytettiin lopulta Ilmarisen puistoon melko nopeassa tahdissa ja niukalla rahoituksella, minkä vuoksi se oli jääkiekkosarjan alkaessa vielä pahoin keskeneräinen. Pelaajat joutuivat esimerkiksi viettämään erätauot läheisen kerrostalon kellarissa. Kesällä 1956 tehtiin päätös pukukoppien rakentamisesta kaukalon läheisyyteen.

Kokouksessa, jossa pukukoppien rakentamisesta päätettiin, esitettiin myös kaukalon siirtämistä Suur-Savon aukiolle, koska se olisi hoidollisesti ja alueellisesti paras paikka. Esitys kuitenkin hylättiin ja kenttä säilyi Ilmarisen puistossa.

Mikkelin Pallo-Kissojen ja Mikkelin Palloiljoiden jääkiekkojaostojen yhdistyttyä muodostui Jukurit, joka aloitti pelinsä Pankalan kentällä. Olosuhteet olivat kuitenkin heikot sarjapeleihin, minkä vuoksi alettiin esittämään toiveita tekojääradan saamiseen. Tähän projektiin liittyen Jukurit järjesti maaliskuussa 1971 myös näytösottelun helsinkiläistä Pokereita vastaan. Ottelun tuoton oli tarkoitus mennä tekojääradan rakentamiseen.

Pokerit oli Helsingin Jokereiden reservijoukkue, jossa pelasi urheilijoiden lisäksi myös muilta aloilta tuttuja kasvoja, tai kuten Länsi-Savo määritteli "iskelmälaulajista, mannekiineista ja urheilijoista". Joukkueen riveissä esiintyivät muun muassa musiikkialalta tutut Jouko & Kosti, Frederik ja Kisu Järnström. Esiotteluna kamppailulle oman ottelunsa kävivät Jukurien johtokunta sekä Mikkelin kaupungin edustajat, tosin luistimien sijaan tossut jalassa. Tuo kamppailu päättyi 1-1-lukemiin, kun taas Jukurit voitti oman ottelunsa 6-4. Rahaa tuosta kamppailusta pesämunaksi tekojääratahankkeeseen jäi lopulta 70 markkaa, sillä yleisöä kovassa pakkasessa pelattuun show-otteluun saapui Länsi-Savon mukaan alle 300.

70 markkaa ei vielä riittänyt tekojäärataan, jonka kustannuksiksi Jukurit arvioi ilman pohjatöitä ja pukukoppeja noin 220 000 silloista markkaa eli nykyrahassa noin 327 000 euroa. Kuplahallista ja myös jäähallista haaveiltiin jo tuolloin, mutta toiveiden kärkisijalla oli nimenomaan maltillisin vaihtoehto, tekojäärata. Lähimmät tekojäät sijaitsivat tuolloin Savonlinnassa ja Lauritsalassa, joissa Jukuritkin kävi harjoittelemassa syksyisin.

- Se [tekojäärata] on tärkein, sanoisin välttämättömyys Jukurien edistymiselle ja tämä asia onkin nyt Jukurien sydämenasiana. - - Mikkelin kiekkoilulle on luotava menestysmahdollisuudet ja ensimmäinen ehto on tekojääradan saaminen. Eihän toki voi ajatella, että menestymme ilman harjoittelumahdollisuuksia, linjasi Jukurien nuorisojaoston puheenjohtaja Tapio Laitinen Länsi-Savon haastattelussa 27.3.1971.

Jukurien toiveissa oli saada tekojäärata jo syksylle 1971, mutta lopulta se rakennettiin pari vuotta myöhemmin 1973 Kalevankankaalle. Rata toimi Jukurien kotikenttänä aina vuoteen 1982 saakka, jolloin sen tilalle rakennettiin jäähalli. Vuonna 2000 hallin viereen rakennettiin harjoitushalli, joka palvelee nykyään varsinkin junioripelaajia. Vuosina 2011-2013 päähalliin tehtiin mittava remontti, jolloin siellä uusittiin ilmanvaihto, pukukoppitilat, äänentoisto ja koko hallin yleisilme aitioineen ja uusine ravintolatiloineen. Halli sai myös mediakuution sekä vuonna 2014 joustokaukalon.

Tekstissä käytetty lähteenä muun muassa Länsi-Savon artikkeleita maaliskuulta 1971, Jorma Julkusen Länsi-Savossa julkaistua tekstiä ja Tilastokeskuksen rahanarvomuunninta.

Aiempien päivien luukkujen sisältöjä pääset lukemaan alta!